Jes Stein Pedersenin ohjelmassa käsitellään (FST5 Klo: 20.00 Pvm: 04.06.2010) myös esimerkiksi suomalaisten oluenjuontia, masennusta ja kyvyttömyyttä small talkiin. Tanskalaisilla tätä ongelmavyyhteä ei tietenkään ole, kuten oheisen julisteen filmi v. 1962 jo viestii.Suomessakin tämä raina esitettiin melkein leikkaamattomana, ja aggregaattien voimin ladoissa ja työväentalojen takahuoneissa leikkaamattomana ainakin yhden kopion voimin.
Sinänsä kiinnostaisi, mitä oli se materiaali, jota Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) ja Työväen sivistysliiton (TSL) tilaisuuksissa esitettiin virallisen proseduurin jälkeen sisäpiirille, kun projektorit ja aggregaatit olivat kerran valmiiksi viritettyjä.
Entä vaihdettiinko näitä Pukki paratiisissa ym. matskuja maalaisliiton matkapuhujien kanssa?
Yrjö Kallinen toi jo varhain valistustyöhön mukaan uudenaikaiset menetelmät, elokuvat ja gramofonit, ja ilmeisesti myös aikuisviihde oli mukana alusta asti. Kaikki KK:n puhujat joutuivat käymään perusteellisen elokuvakoneenhoitajakurssin, ja elokuvia tehtiin myös omana tuotantona, mitä kaikkea, siitä puuttuu dokumentaatio.
Ainakin Vaikeuksien kautta voittoon -filmiä oli tehty Kallisen johdolla. Myös joitakin filmipätkiä alasti aurinkoa ottavista naisista on jäänyt jäljelle. Mitä olen nähnyt, kotilääkäri-kirjojen tasoista snadisti kaksinaismoralistista kamaa (niistä puhuttiin silleen kainosti suuta nipistän).
Jopa vanha Kallinen kuitenkin, vaikka puhui tiedostamisesta ja henkisestä kasvusta Hilkka Pietilän vuoden 1971 telkkupätkässä (tuolloin jo kirkon helmoihin palanneena), herkistyi, kuinka kaikista muista
turhamaisuuksista poiketen hänen mukaansa rahaa voidaan käyttää naiskauneuteen.Oli toista kun nuori Ykä paasasi, kuinka vallitsevat yhteiskunnalliset koulu- ja sivistyspyrkimyksetkin tähtäsivät vain vallitsevien arvostusten ylläpitämiseen, ei suinkaan muutokseen. Kallinen oli nähnyt vuosisadan ensikymmeninä, kuinka teosofit siivottiin työväänliikkeen piiristä.
Hän ei käyttänytkään teosofista terminologiaa, vaikka universaali katsomus yhdenvertaisuutta ilmentävästä kansanvallasta, ihmisen elämän päämäristä, rauhasta ja solidaarisuudesta myötäili pitkään perimäistä nuoruuden vakaumusta. Väsyminen ja kuten olen havainnut monilla zeniläisillä, paluu laitoskirkkoon helmaan, on askel taaksepäin. Mutta se voi olla välttämätön askel, jotta yksilö ei kohoa valmistautumattomana sielunkorkeuksiin joita ehkä ei hallitse, tai toisaalta aika ei voi initioituja hyödyntää.
Ykää klikkaamalla aukeaa vuoden 1971 haastattelu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar