Ontologiset prosessit (hahmotelma II)

.. niiden erityispiirre on se että a) tieteellisessä materialismissa emme tunne niitä, mutta emme myöskään b) voi estää niitä. Tästä asiantilasta seuraa kiistatta sinänsä looginen johtopäätös c) yritämme torpata lääkityksellä sisäisyydessä liikkumaan lähteneet, siis dynaamiset eksistenssikokemukset.
Tästä ei ole hyvin kauan, muutamia kymmeniä vuosia kun paniikkihäiriötä ei tunnustettu edes häiriöksi. Oirehtivien yleistyminen johti kuitenkin siihen, että näihin mega-angsteihin suhtaudutaan nyt asiallisesti, ja lääkkeitä myös kohtausten hallintaan on saatavissa.
Myös mm. syömishäiriöt ovat ontologisia, mielen, psyyken - tai tässä tapauksessa sielun (koska olemme syvällä) sairauksia; niitä joiden mekanismia ei tunneta. On kuitenkin kehittynyt hoitodiagnostiikkaa, joka auttaa toipumaan useissa tapauksissa.
Terapia on hidasta, ja hoitopaikoille jonot.
Psykoosit ovat oma lukunsa.
Ontologinen, ihmisminuutta kohdannut mielen kerrosten uudelleen järjestyminen on useimmiten salaperäisellä tavalla siunauksellinen, jos kuuntelemme itseään potilasta. Vaikka hän kärsii ja kokee pakkomielteitä, hän ei yleensä juuri tahdo katsoa taakseen ja ”palata vanhaan”, vaan kokee tilansa haasteellisena puhdistumisena - kuin jonkinlaisena välivaiheena johonkin uuteen vapauteen, jota hän kenties voikin itseilmaista, esimerkiksi musiikin kautta tai kuvien luominen välineenään.
Onnellisessa tapauksessa, myönteisten tähtien alla, tie identiteetistä toiseen kuljetaan yksin ilman asiantuntematonta tohtorointia: elementit tiedostetaan väistämättömäksi osaksi inhimillistä kasvua rakkauteen. Se on aina vaikea ja tuskan kautta tapahtuva uuden ihmisen synnytys - mutta on myös hyvin mahdollista ettei purgatoriumissa olla aivan ensimmäistä kertaa, ja silloin kilvoittelijalla toimii sisäisyydessään kompassin kaltainen ontologinen suunnan näyttäjä.
Tämä on myrkkyä, kenties suurinta sellaista, maalliselle instituutiolle, joka on ominut selittämisen mutta ei pidä sitä uskottavana itsekään. Se kumartaa tieteellistä materialismia. Tämä taas vie viimeisenkin pohjan laitoksen omilta instituutionaalisilta vastauksilta ja rituaaleilta, joihin nuoria ihmisiä alistetaan.
He luopuvat omasta vallastaan ymmärtää ja tietää ihmisestä mitään, mitä auktoriteetit eivät olisi siunanneet. Näen konfirmaation jonkinlaisena luovuttamisena, jossa ihminen panee syrjään ymmärryksensä ja hänellä luontaisesti muassa olevat itsetuntemuksen välineet, ryhtyy tietämättömyyden kannattajaksi.
Tätä ruokkii koulujärjestelmä jakamalla keskenään ristiriitaista tietoa maailmasta, tietoa, joka ei ole yhteen sovitettavissa mutta ihmisen pyrkimystä rakentaa ehjää ja kestävän ihmis- ja maailmankuvan torsoa, se ei vielä taita. Eikä valoa täysin taita konfirmaatiokaan. Täysin etsintää eivät sammuta ne perästä tulevat muutkaan yksilöä tyhmentävä valat, joissa hän antaa vakuutuksensa olla kuuliainen yläpuolisille auktoriteeteilleen.

"Purgatorium", oil, 2007 by Bianca Benecke.