Sana keskikesäksi: back to Steiner's critical thought

Tänään avataan perusasioista, kuten kyssä ihmiseksi kasvusta. Elinikäinen prosessi.
Epäilemättä koulu voisi tehdä osansa, ja kehittää toimintaansa opettamisesta ja suorittamisesta kasvattamisen ja eettisyyden suuntaan, mutta millä ehdoilla.
Luonteva lähtökohta kehitystyölle olisi sivistyksen ja ihmisyyden näkökulman painottaminen. Tällöin on pohdittava kysymystä, mitä ylipäätään ymmärrämme sivistyksellä, kirjoittaa Jarno Paalasmaa, Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtaja, vieraskynässä /hs.

Perinteisesti sivistys liitetään tietoon ja oppimiseen sekä ulkonaisiin tapoihin ja käyttäytymiseen. Toisinaan sivistys samastetaan läheisesti kulttuurin ja sivilisaation käsitteiden kanssa. Sivistyksen yhteydessä puhutaan usein myös humanistisesta ja henkisestä kulttuurista.

Paalasmaa edustaa organisaatiota, joka muistuttaa lähinnä irvikuvaa Rudolf Steinerin filosofis-tieteellisestä ja pedagogisesta ajattelusta. Mutta tämäkin, mitä Paalasmaa vetää esille, on tarpeeksi virallisen koulujärjestelmämme vääristymien osoittamiseen. Tietenkin kuva ihmisestä, ihmiskäsitys, on kaikkein vääristynein determistisessä yltiömaterialismissa.

Loppujen lopuksi sivistyksen perusasiat ovat kuitenkin yksinkertaisia. Filosofi Eero Ojasen (Sivistyksen filosofia, 2008) mukaan sivistyksen idean kannalta olennaista on sydämen sivistys. Sen mukaan sivistys on ennen muuta sisäinen asenne, tapa suhtautua maailmaan ja elämään, eikä jokin tietty koulutustaso tai ulkoinen käyttäytymisen malli. Ojanen liittää sydämen sivistyksen saksalaisen filosofisen idealismin perintöön, jossa sivistys nähdään ihmiseksi tulemisena.

Totta tietenkin, mutta kuten Steiner sanoi tähän tarvitaan järjellis-tiedollinen substanssi, täysi minätietoisuus kumppaniksi, ja siinä steinerkoulut ovat epäonnistuneet alistuessaan yleiseen opetussuunnitelmaan, joka esimerkiksi uskonnonopetuksen osalta ei poikkea muissa perusateen kouluissa opettavasta järjen vastaisesta dogmatiikasta. Tämä on valtionavun ehto, ja se painaa vaa ássa enemmän kuin periaate, joka on päässyt haalistumaan, lievästi sanottuna.
Steiner painotti ihmiskehityksen kuvaamista sellaisena kuin vihitylle avautuu, vaikka materialistinen kulttuurimme olisi nyt kuin ristiriidassa henkisen tiedon kanssa.

Sivistys on ihmisen oman sisäisen idean toteutumista. Ihmisyys on jonkinlaista sopusointua, yhteyden löytämistä maailmaan. Vanhan osuvan sanonnan mukaan sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun tiedot unohtuvat.

Tiedot ovat siinä tapauksessa pinnallisia, vääriä ja yksiulotteisia, rihkamaa, jos näin käy. Ja käy. Steinerkasvatuksen ei mielestäni pitäisi mennä mukaan kirkon ajamaan tiedollisen substanssin halveksuntaan - mikä kuitenkin kumartaa epäsuorasti materialismia.
Tulisi paneutua tähän (ennen vääristyneiden dogmien opettamista), mitä Paalasmaa itse kirjoittaa:

Murrosiästä alkaen korostuu ajattelun kehittyminen. Tässä tiedollisen kehittymisen päävaiheessa nuori ajattelee entistäkin itsenäisemmin. Ajattelun alueen sivistyksessä korostuu totuuden arvo. Pyrkimyksenä on tukea erityisesti arvostelukyvyn kehitystä, ajattelun elävyyttä ja johdonmukaisuutta. Tähän voidaan pyrkiä esimerkiksi tarkastelemalla asioita monesta eri näkökulmasta.

Tulisi palata lähteille, mitä Steiner sanoi. Heijastaa se nykyistä sielullista ahdistusta vasten.
Se syvätieto on voimassa edelleen, vaikka materialismi toki on syventynyt hänen ajoistaan. Mutta hän näki senkin että näin käy.
Eikä nykyinen tila tarkoita, että Steiner olisi ollut väärässä, enemmänkin 100 miljoona kärpästä erehtyy kakassa. Otan mittakaavan. Steiner on ihmiskunnan keskuudessa arvossaan 3000-luvulla, eritoten sen jälkipuolella.
Tässä ajassamme materialismi henkisen olemuspuolen kieltävällä näennäisdeduktiivisella ajattelullaan, huom. ei itse tieteellä, rämettää vahvimpiakin gnostispohjaisia kouluja esimerkiksi kaukoidässä. Itä ja länsi kohtaavat välimaastossa - toisessa ajassa ja toisessa kulttuurissa, joka nyt näyttää vasta hentoja ensimerkkejään tulevasta. Se on Venäjä.

On ehkä syytä korostaa vielä rakenteellista muutosta, joka ihmisessä tapahtuu kun hänestä tulee tiedollinen subjekti. Paavali esimerkiksi erotti tämän sisäisyyden, dynaamiseksi kirkastuneen näkevän järjen ulkoisesta tiedosta. 1 Tim 6:20, Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä.
Hän siis kirjeessään Timoteukselle erotti tiedon ja (kirja)tiedon sekä viittasi tilaan, jossa edes kommunikaatio ei ole mahdollinen. Sen ohi olemme jo onneksi menossa.

Näin huimaa tämä on.

Kuva: juhannusruusu tänä aamuna. kotipiha. click! isoksi.