Nousevan auringon talo, sunnuntaisin Yle Radio Suomi klo 11.10, toimittajana Jake Nyman, eihän ollut ns. kesäuusinta?Jutut vain olivat.
Avasin toosan, soi Nights in White Satin by The Moody Blues - ahah, luvassa ne ja ne loppuspiikit. Ahaa, onkin se harvinaisempi, pitkä biisiversio, jossa mennään nippanappa naiiviuden puolelle, mutta se kuuluu kokonaiseen taidenautintoon.
Tietysti voidaan ajatella että Jake on kuin pappi, joka kirkossa, muuten aivan samaan aikaan, toistaa sanasta sanaan samoja juttuja vuodesta, ja vuosikymmenestä toiseen.
Ei mikään tuulesta temmattu analogia, kun muistetaan miten fanaattinen kuulijayleisö oli Jaken Nymanin Onnenpäivät-ohjelmalla - ja taas: samaan aikaan kilpailevien kirkonmenojen kanssa.
Nyt sitten toosa on Groovella, ja kas kummaa, myös Juha Kankkurin jutut kuulostavat tutuilta. Ne ovat spiikkejä, jotka ovat valmiiksi koodatut biisien väliin, mutta eroa edelliseen ei paljon ole (muuten, kusetuksen makua: arkisin Kaisa Siirala toivottaa hyvää päivänjatkoa kanavalla Juha Kankkurin seurassa).
Ylellä Jake Nymanin ohjelmia voisi tehdä samalla tekniikalla, ja menisi täydestä.
Tietysti ne spiikit kantsis karsia pois, joissa Jakelle menee asiat, esimerkiksi biisi ja bändi pahoin sekaisin (viime sunnuntaina norjalainen Titanic ja heidän stygensä Sultana: Jake se horisi ihan jonkun aikaa norjalaisen Sultanan Titanic-nimisestä kappaleesta Ja tuo moka makaa vieläkin ohjelmatiedoissa :D ).
Mutta edellinen vinkkinä miehen eläkkeelle lähdön jälkeiseen elämään Ylelle: sillä kaikesta huolimatta - kokonainen suuri genre (engl. generation) - kaipaa Jakea.
Enemmän mua, sillä olenhan tekniikkaukko, kiinnostaa tuo äänisignaalin tie radiotoistoon. Siinä olisi vielä paljon tehtävää, muun muassa Ylellä kuin niilläkin tahoilla, jotka musaa masteroivat. Teknisen puolen radioasiaa: näin radioasemat tuhoavat musiikin.
.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar