Paavo Haavikon opin mukaan maailma on siten suunniteltu, ettei sinne tule ikävä takaisin /Kemppinen. Päällisin puolin, ehkä.Esimerkiksi kutenkin sellainen kuin bodhisattvalupaus, se voi, ja ohittaa, egosentriset tasot mieltymysten maailmassa, ja takaisin paluun myötä vaikuttaa kantajassaan niin, että monien tie tasoittuu ulos aineen maailman sielua kahlitsevista rakenteista.
Ne jotka tahtovat, nousevat, yksinkertaisesti hiffaamalla nämä maailman kestämättömät rakenteet.
On muitakin missioita, ja silkkaa hedonismia, joka vetää takaisin – vaikka maailma olisi suunniteltu miten. Vetovoima lopulta itsessään tähtää siihen, että ihminen kuolisi kuin Job, elämästä kyllinsä saaneena. Tämä on rakenne, ja siihen Haavikko lienee viitannut. Mutta ainoastaan persoonallinen minäkeskeinen elämän muoto kuolee, ei tietoisuuden ydin ihmisyys, joka asteittain vapautuessaan aiheuttaa juuri epätyydyttävyyden kokemuksen maailmassa, koska se ei siihen kuulu.
Helppoa.
Mutta muodikkaan, henkisellä sokeudellaan rehentelevän agnostikon luulis olevan hiukka vaikea ottaa kantaa koko suunnitteluasiaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar