Ilta-Sanomien toimittajan Lauri Puintilan kirja oululaisen liikemiehen Aarno Lamminpartaan tapauksesta, yksityiskohtainen kuvaus Suomen ensimmäisen lentokone-kaappauksen vaiheista, on hyvä esimerkki siitä, mikä jakso aikaa lopulta ulkoisesti näinkin vaatimattoman tarinan (Finnairin konekaappaus 1978) totuudelliseen puintiin vaaditaan:
Lamminparras oli lopulta valmis antautumaan, muttei ehdoitta. Hän teki lentäjien kanssa salaisen sopimuksen hallussaan olleiden patruunoiden, puukon ja nahkaremmien hävittämisestä.Suomen sotien historiaa ei ole vielä kirjoitettu, eikä kirjoiteta moneen vuoteen niin kauan kuin tämä nykyinen johtava historian professorisukupolvi ei ole maissa. Asiakirjoja (S32) jotka viitoittavat tapahtuminen todellisen kulun, käsittävät järjestelyt kasvojen säilytykseksi sekä salaiset sopimukset, ei voi loputtomasti kätkeä (varsinkin jos tiedetään, missä kansio makaa).
Sopimuksen mukaan lentäjät sitoutuivat olemaan kertomatta Lamminpartaalla olleista tarvikkeista, kun kaappaus olisi ohi. Jotta todistusaineisto Lamminparrasta vastaan voitiin hävittää, koneen takaovi oli kuitenkin avattava ilmassa.
Ilmavirtaus ovella oli niin ankara, että kaappari piti koneen perämiehen Lasse Peltosen kädestä kiinni, kun lentäjä heitti tarvikkeet taivaan tuuliin.
Jäppinen skrivasi jossain, että on niitä joiden mielestä Suomen armeijan olisi pitänyt pysähtyä kun NL käskee - ilmeisesti jonkinlainen pasifismin vastainen kannanotto. Mutta eikö juuri noin käynyt(?)
Ja Marski vielä sanoi valvontakomission puheenjohtajalle: Suomi piti sopimuksensa.
Asiaa tarkistettuaan tämä pj. oli pian entinen sotaherra, mutta se taas on toinen dokumentti.
Mannerheim toimii Tasavallan presidenttinä (4.8.1944 - 8.3.1946), koska hänen suhteensa Staliniin vie Suomen rauhaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar