tämä on sama case kuin kielialueemme ensimmäisessä duuni.net -nimisessä webin yhteisöpalvelussa heti 1990-luvun puolivälin jälkeen.Ilmaispalelun käyttäjällä - tuolloin suorastaan ihmeelliseltä tuntuneiden kommunikoivien yhteisöjen muodostumisen aikaan - ei ollut minkäänlaisia oikeuksia, eikä mestassa demokratiaa.
Selvää jälkeenpäin ajateltuna, mutta tuolloin kyllä monet odottivat, että palvelun käyttäjiä aidosti kuunneltaisiin.
Sen sijaan monilla aktiivisilla viestijöillä oli takaraivossa tunne, että heidän odotettaisiin suksivan kuuseen mitä pikimmin. Tästäkin puhuttiin; olimme pettymys suurpääomaa nuoleskelevalle pörssiyhtiölle.
Omistaja teki mitä lystäsi ja milloin, jos teki. Ilmoittamatta. Kantelijat saivat yleensä tahtonsa läpi. Ja niinhän sieltä minäkin pääsin delete-komennolla osoitettuani kuulemma "suurta halveksuntaa amerikkalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja kohtaan."
Ensin tosin oli käynyt toteen se, mitä ennustin Irakin sodasta, ja se oli reisillä.
Asialla oli jenkki-suurlähetystöltä kiitosta muutenkin saanut kansalaiskuntoinen aktivisti.
Mutta myös nimetön puskasta ampuminen oli poikaa, ja johti tuloksiin. Niin kai tuossakin Facebookin tapauksessa. Viaton hassuttelusivu kiinni ilman kyselyjä.
Joku on voinut laittaa Facebookille sellaista palautetta, että he ovat sulkeneet sivun kysymättä. Heidän mittakaavassaan tämä on pieni yhteisö, vaikka Suomen mittakaavassa se onkin suuri, Jukka Mutanen järkeilee verkkoyhteisön ylläpidon toimintaa.Järkeily ei ehkä ole se paras ase heitä vastaan. Järkeä (ja tapoja) olisi oltava myös vastapuolella, että järkiperäisesti sen kanssa voisi pelata.
Ymmärtäisin jos tämä Facebook olisi edes jotenkin ihmeellinen, kiinnostava käyttöliittymä, mutta sitä se ei ole. Ihmiset alistuvat - usein kai teemme sen alitajuisesti, koska kaipaammekin sellaista(?)
Onneksi blogger ei ole paskamaisin palvelu maailmassa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar