Anu Silfverberg palaa vapaa-ajattelijoiden vulgääriin tempaukseen, jossa kolmella sepällä vaihdettiin Raamattuja revitteleviin pornolehtiin: kuin joku olisi käynyt paskomassa kirjaston lattialle ja jättänyt viereen käyntikorttini.Jeps, sellaiset olivat tunnelmat, ja tässähän tämä groteskius aika selkeästi kiteytyy:
Se, että vapaa-ajattelijat ovat nielleet pornon `vapauden´ tismalleen pornoteollisuuden syöttämässä muodossa, onkin hauska esimerkki ajattelunvapaudesta. Naiskuvan madonna–huora-jako on harvoin konkretisoitunut yhtä puhtaasti. Ei tarvitse vaieta seurakunnassa, kun voi olla pantavana Jallun keskiaukeamalla. Rehellisesti: kumpi muokkaa seksuaalisuutta nykypäivänä enemmän: pornografia vai kirkko?Sitten Silfverberg ei enää ole niin vahva, kun mennään fenomenologis-laadullisiin kysymyksiin: Jumalattomuus on kirkas ja ylittämätön kokemus, aivan kuten uskominen on, Silfverberg päättelee muuten hyvässä tekstissään.
Mielestäni kuitenkin tämä samaistamisen ajatusvirhe tulee lähelle ateismin ydintä. Se mikä tässä kontekstissa nimetään sanalla bright (suom. kirkas), se Wikipepedian mukaan tarkoittaa Paul Geisertin ja Mynga Futrellin tuossa jossain vuonna 2003 kehittämää uudissanaa, ja se on tarkoitettu myönteissävytteiseksi kattokäsitteeksi kuvaamaan niitä ihmisiä, joilla on luontoon perustuva todellisuuskäsitys. Heidän mukaansa 'Bright' on henkilö, ja tätä ainakin Brittein vapaa-ajattelijat käyttävät itsestään, jolla on naturalistinen todellisuuskäsitys ilman yliluonnollisia tai mystisiä piirteitä.
Siis molemmat eivät voi "samoin" olla tietoisuudeltaan kirkkaita. Kirkas on tehnyt (kaikista kirkon himmentävistä riiteistä piittaamatta) tämän kirkastamistyön tietoisuudessaan, ja kokee erillisyyden - joka sekin tosin lopulta implisiittisistä syistä on tajunnan kehityksen välivaihe.
Minä tulin joskus päälle kymmenen vuotiaana päättelyssä tilaan, jossa kaikki muinaisuudesta periynyneet aatteelliset traditiot nollattiin, vaikka toki vasemmistolaisuus jotenkin vastasi heräävään oikeudentuntooni.
Alkoivat keskustelut vanhempieni kanssa: he olivat, huomaisin, esimerkki Raamattu-asian keskenään käsitelleet - silti varoittivat mainostamasta (uutta) vakaumustani kirjan maallisesta syntyperästä. Esim. luokanope oli uskis isolla U:lla.
Kirjaa tulee kunnioittaa, tajusin. Myöhemmin, ei oikeastaan kauankaan, evankeliumit aukesivat: luin järkeäni ja sydäntäni tyydyttyvät Rudolf Steinerin esitelmäsarjat näistä lähteistä - parhaat noista pariin kolmeen kertaan eri elämän aikoina.
Steinerin avatessa esimerkiksi sen, kuinka Johanneksen evankeliumi selittää maailman syntyä ja kehitystä, voimme todeta että se on sopusoinnussa kosmologinen ja luonnontieteellisen tietämyksen, ajattelun kanssa, paitsi että tieteellinen tieto itse ei vielä sata vuotta sitten ollut tuolla tasolla.
Kuva: ei taivaan ilmiö, vaan Nasan Hublen dokumentoima tapahtuma Nebulan tähdistössä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar