Nostoväkeen ei kuitenkaan kuuluta enää 60-vuotiaana eikä sitä vanhempana, joten Seppo Kääriäinen heittelee falskeja mentyään Lahtiin.Kuitenkin nostoväki tai osa siitä voidaan lain mukaan kutsua asepalvelukseen yleisen liikekannallepanon aikana. Nostoväkeen kuulumaton Paavo Väyrynen huomasin eilen, oli ainut Kepun puheenjohtajaehdokkaista, jolla oli jotakin järkevää sanottavaa kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus.
Perimältään tuo tarkoitus on tarkoitus itse, koska tämän kysymyksen ratkaisemiseen kuluu koko elämä, jos sille tielle lähtee. Pate, toki tiesin tämän, omaa ainakin teoriassa orientaation, jossa elämän pintaa syvempi tarkoituksellisuuden ymmärtäminen voi olla koko yksilön toiminnan moottori.
Vastaus Johanna Korhosen yleiskysymykseen oli hyvä, mutta valitettavasti tämä vakaumus ei ole viime vuosikymmeninä kauheasti näkynyt, alkiolaisten alkuaikojen [mm. Köyhän asialla,1971] raikkauden jälkeen.
Mikä on elävää, se jäykistyy ja kovettuu suun todistukseksi. Totta puhuen demarien puolirasististen möläytysten ihastelu (ilmeinen idea, kosiskella samalla opilla maaseutua) ei voisi olla enemmän ristiriidassa Paavonkin julkituomien henkisen kasvun ihanteiden kanssa, tai sitten ne ovat vinoutuneet jotenkin Kiantomaisesti tavalla, josta ei heti ota selvää.
Tämä jäi Paavon osalta tähän; hän ei saanut tämän enempää esille sisäistä kultaa, eikä oikeasti sauvonut vastavirtaan kuten suuri esikuvansa UKK. Paavo on henkisyyden harrastelija, siis wannabe.
Urkki hoksi Paavon karman mutta ehti jopa hänkin pettyä (kusipäisyys ei mennytkään ohi) ennen kuin heitti pyyhkeen kehään. Tuon presidenttiydestä luopumisen päätöksen yhteydessä sanotut sana: "ja on niin perkeleen paska homma" puhunevat puolestaan. Paljon turhautumistumista.
Kysyin häneltä (Paavolta) jokus, elettiin 1980-luvun loppuvuosia tuosta ihmiskäsityksestään, mistä hän sen alkuvirikkeet, ja milloin oli poiminut(?). Hän mainitsi Reijo Wileniuksen kirjat. Enpä tohon mitään, mielessäni ajattelin kai, että `jaha´.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar