Elokuvan peruskamaaon myös kaikkinainen väkivalta ja vääryys, ei siinä mitään, jos riiston esittämisellä on selkä tarkoitus. Audiovisuaalinen taide on yksi harvoja tapoja tehdä väkivallan historian mielettömyys todella koskettavaksi, ja välittää pasifismin ajatus katsojalle.
Meilläkin oli yllättäen sivistyksen puutteesta, tai ties mistä jenkkivetoisesta terrorismin pelosta johtuen ovi jo lonkssollaan keskeisten tiedonvälityksen periaatteiden purkamiselle.
Oikeus- ja sisäministeriön työryhmä on nyt luopunut suunnitellusta lähdesuojan heikennyksestä, kertoo Yle Uutiset. Lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakonen sisäministeriöstä sanoo, että esitys lähdesuojan heikentämisestä ei ole tulossa mukaan esitutkinta-, pakkokeino-, poliisilain kokonaisuudistukseen.
Kertomakirjallisuuden ja eritoten elokuvan kautta on välitetty sellaista informaatiota, mikä on totta mutta uutismaisena tiedonvälityksenä johtaisi ongelmiin varsinkin kulttuureissa ja yhteiskunnissa, joissa ei ole säädetty toimivaa lähde- ja tietosuojaa.
Suomen lisäksi myös katoliselle kirkolle 2. maailmansodan ajan natsiveljeilyt ovat arka paikka: Fabrice Genestalin L'affaire Finaly, 2008, Yle Teema klo 19.30.
Génestalin ikään kuin puolidokumentaarisesti tehty filmi kertoo Finaly-perheen poikien tositarina.
Itävallan juutalainen perhe pakeni Anschlussista Ranskaan, mutta vanhemmat päätyvät Auschwitziin, ja lapset Robert ja Gérald (Titouan Gorzegno, Valentin Pradelle) pappien seksileluiksi katoliseen orpokotiin. Tätänykyä noin seitsemänkymppiset miehet ovat Israelissa.
Sodan jälkeen suku halusi pojat luokseen, mutta se ei sopinut kirkolle, joka hyväksikäytön uhrit kastettuaan jatkoi heidän piilottelua.Ranskassa oikeuslaitos määräsi Finalyt palautettaviksi, mutta kirkko siirsi heidät Espanjan baskialueelle pappien hyvään huostaan [kuva].
Ranskassa Affaire Finaly on kova juttu yhä (lisää: kuvaa klikkaamalla jos ranska sujuu).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar