Ne menee Sodankylään.Mä oon viime vuosina jotenkin huomannut, että kulttuuritapahtumissa, festareilla saan helposti kyllääntymistä enteileviä yliannoksia, rockia, elokuvaa jne., kaikki kiinnostaa, mutta ....
vain klassista musiikkia, tuntuu, menee alas määrättömiä annoksia vaikka pakkaus ja kaava olisi sama.
Paitsi tietysti jos Lars von Trier olisi Sodiksesa, mäkin tästä menisin.
FilmiLiekki esittää, että Lassi toimii samalla logiikalla kuin kirjailija Umberto Eco, joka sanoi, että ensimmäisten sadan sivun on tarkoitus olla niin vaikeaselkoisia, että lukija jättää kirjan kesken.
Kiitos, sehän riittikin hänen tiiliskivestään. Esimerkiksi kuitenkin Antti Tuurin Muukalaiset, 2003, kesti tuon junnauksen, joku 100 sivuu, ennen kuin alkaa aavistellen kulkemaan ja tihentymään. Kaikki tuurit eivät toimi näin.
von Trier haastaa katsojaa taas aika tasaisesti kasvaen. Ei kukaan intellektuelli esimerkiksi Dogvilleä, 2003, hevillä kesken jätä, vaikka se on yli kolmetuntinen. FilmiLiekki ytimeistää:
Yksi von Trierin elokuva antaa enemmän kuin sata mitäänsanomatonta suomalaista parisuhdekomediaa, joiden on tarkoitus tuottaa hyvä mieli kaikille ja olla niinku silleen hyviä.Eilen rouva Krohn oli töllössä, huomasin, perustelemassa, miksi uutta suomalaista paskaelokuva-draamaa: ryyppäämistä, vieraissa käyntiä, riitelyä, kiroilua -konseptilla yhä vain tehdään.
Hän vetosi siihen, että Säätiön tuki ei voilla 100-prosenttista, ja tuo suhdemössö-roska pystyy kuitenkin lyömään pöytään omat euronsa. Näin ymmärsin.
Eli samalla käsärillä, samaa "juurettomuutta" luvassa myös jatkossa.
Mutta kai myös jotain muuta, kuulinko.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar