"kahden autoseurueen välille syntyi riitaa. ."

kuumalla jengitappelut alkavat jostain, esimerkiksi toisen jengin koslan tai mimmien arvostelu on aika hyvä avaus. Tein sosiaalipsykologisia jengihavaintoja jo varhain. Primitiivireaktiot ja reviiriin liittyvät käytösmallit ovat ja paitsi universaaleja myös arkkityyppisiä - kuten sammonryöstö.
En saa taas päästäni analogioita. Jos ja kun sattuu työmatka britteihin, yritän tehdä ohessa Peter Hammill´n haastattelun. (Se Pilgrims , josta hiljan siteerasin, on allegorinen sammonryöstö).
Toisaalta Lars von Trierin jututtaminen on tekemättä vielä sekin. Enkä edes Suomessa tiedä riittävän laaja-alaista kulttuurilehteä syvähaastatteluille.
Ehkäpä käännöstä ei suomeksi tarvitakaan. Suomelaiset rokkilehdet ovat juttuineen tympeähköä jauhantaa yhellä ja samalla ja kaavalla. Elokuvaa taas sellaisena taiteen ykkösenä, jossa todella yhdistyy kerronta, visuaalisuus, sanoma ja sävelelämys, ei ymmärrettävästi mielletä (ja näinpä tuo em. premissikin saatetaan kiistetään).
Näen kehitystä, esimerkiksi elokuvan Postia pappi Jacopille, 2009, joka nousi uratumasta pois. Naispääosa oli mielestäni katu-uskottava, vaikka juuri sitä ei palkittu.

Ei niitä nyt niin viljalti ole maailmallakaan kokoavaa näkemystä edustavia kulttuurijulkaisuja. On kuitenkin.
Ongelma piilee ihmistajunnan materialistisessa tilassa, jossa se on kadottanut näkökykynsä, ymmärtää tajunnallaan esimerkiksi matematiikan, filosofian ja musiikin kausaalisuutta.
Tähän vaikuttavat useat ristiriitaiset tekijät, ja kyseessä on tietynlainen itsetietoisuuden kehityksen välivaihe, mutta oppimattomilla ihmisillä voi löytyä vielä atavistinen vastavuoroisuuksien taju - kunnioitettavaa rikkautta, jotei rahalla saa.
Lukemaan oppimista ei kiirehditä tästä syystä steinerpedagogiikassa, että ihminen oppisi ensin työskentelemään luovan mielensä kautta, saisi rauhassa mieltää kokonaisuuksia.

"Erityisesti siitä jäi mieleen kohtaus, jossa pappi alkoi elämään yhä enemmän mielikuvitusmaailmassaan ja paljastaa särkynyttä sieluaan elokuvan toiselle päähenkilölle Leilalle", kertoo maalauksestaan Risto Kajo.