
Tällaista ilmenee nettikulttuurin ideologisesta selvityksestä, jonka tekijä Chicagon universtaan Booth School of Business.
Pääasiassa kenen tahansa interaktiivisten nettiyhteisöjen syntyessä paikalla olleiden todennettavissa. Tuokin ettei tapaa kovin helposti irl - tuskin koskaan - vastakkaista äärinäkemystä esittäviä tahoja.
Mä luulin penskana, että rintamat on selvät, että työläispuolella vallitseva solidaarisuus toimii jotenkin samoin herrapuolella, että ne ovat ikään kuin yhtä. Ei se niin mene. Kun itse tulin herraksi, huomasin ettei näin ole, yhtä herrakategoriaa, vaan hierarkiat nousevat tässä tämän puolen kastilaitoksessa, Paavalin sanoin, kirkkaudesta kirkkauteen, ja päätyen jonnekin saleista kirkkaimpaan.
Aivan oikeasti, siinä välillä on tyhjänpäiväisten pyrkyrien ja perseensä kiristelijöiden sisältä tyhjä, merkityksetön olemassa olon taso.
Ylhäällä taas wörkkii vuorineuvosten rikas maailma; he ovat vanhoja vihittyjä, ja siksi vielä vapaamuurarijärjestössäkin.
Ei se ulkopuolisille avaudu, ja tämän alueen ontologisen eksistenssin vaikutelmat olen kokenut kaikkein vaikeimmaksi välittää nettimediassa, kuvin ja sanoin.
Uusi yhteiskunta pyrkii - varsin perustellusti - vertikaalisilla virtauksillaan sulattamaan horisontaaliset toiminnan ja delegaatioiden liikkumisen mallit. Sitä on selvästi kuitenkaan näe, kuinka tuo Bernard Lievegoedin sanoin, lusiferisen ihmisviisauden nyt käy. En helposti näe sitäkään, että poroporvarillisuus muuttuu kokonaan sisältä tyhjäksi `heti mulle kaikki´ -menoksi. Se tapahtuu kun keski- ja nousukasluokka kasvaa, se korvaa nyt liike- ja talouselämän huipulla alueen, joka oli vielä hetki sitten aatelisen ja siihen verrattavan vihityn jalouden oma.
Kokaiinia ja ties mitä ne kiskovat kokeakseen jotain siitä ätmöksestä, jota heillä ei ole, ei veren eikä sielun perintönä.
He toki voivat omistaa dollarin, tietysti, mutteivät ymmärtää sen graffan symboliikkaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar