Puolustusvoimain entinen komentaja, amiraali Juhani Kaskeala puuttui tarmokkaasti turvallisuuspolitiikkaan samalla hokien ettei puutu politiikkaan, muistan, ihan pari eri kertaa tuon huomioin. Se saa nyt Vapaudenristin suurristin, Suomen toiseksi korkeimman lätkän pe (lippujuhlan päivänä).Kemppinen hiljakkoin yritti tukistaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Vois eki ottaa pois rauhanmerkin rintapielestään, aate on tiemmä "pois muodista".
Vanhentunut?
Miten sitten tämä lahtarikerho, Suomen Vapaudenristin ritarikunta?
Jo Väinö Tanner, jossa ei juuri muuta vikaa ollut kuin että vittuili Stalinille joka ei pitänyt sellaisesta, kieltäytyi vastaan ottamasta kansallissodan kärsimyksiä legitimoivia valkoisen Suomen helyjä - samoin Kalevi Sorsa, joka taas herrojen tapaan kävi maksullisissa ja piti omaa hovia, mutta ei ottanut vastaan valkoisten kuusenkoristeita (termi [lätkänsä menettäneeltä] Iki-Kiannolta).
Säälittävin miekkakulkusen vastaanottaja lienee Pekka Haavisto, joka lapsellisen onnistuneena Lipposen hallituksen ministerinä jakeli lausuntoja "ympäristöliikkeen saamasta tunnutuksesta". Tunnen Pekan, ehkä äänestän isoon tehtävään.
Mutta se tunnutus olisi kuulunut, jos jollekin, niin Sirpa Pietikäiselle.
Henkilökohtaisesta havaitsin Kaskealassa ylähuonemaista ylenkatselua, joka voi useinkin olla tarpeen, ja toivottavaa kommentointia, jota, ylähuonetta vastaavaa elintä kunei meillä valtiojärjestelmässämme ole.
Martin Saarikankaalla oli 1980/1990-luvun vaihteessa jonkin hyvin painokkaan kansalaispuheenvuoron käyttö, sivu HS:ssa sunnuntaina, luin, kun valtioelimet eivät saaneet sellaista rohkaisua aikaiseksi.
Manulla oli sitten aikanaan joku hapan kommentti.
Kansisiteeraus: Pyhä viha, 1908, Ilmari Kiannon tolstoilaisuuden tunnustus. Hänen nuoruudenliittonsa oli maamme ensimmäinen siviiliavioliitto.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar