
Ruotsissa jokunen vuosi sitten kömpelöistä Muhammed-töherryksistä tunnetuksi tulleen taiteilija Lars Vilksin on taas joutunut hyökkäyksen kohteeksi, informeeraa Helsingborgs Dagbladet.
Nyt hima on joutui varsin klassisela kuulostavan molotovincocktailin heiton kohteeksi.
Ruotsalaislähteiden mukaan talon ikkunoita on rikottu, ja julkisivu on kärähtänyt. Viime viikolla taiteilijalle tuli turpiin kesken yleisöesitelmän.
Minä olen nähnyt, kuinka jengitappelu puhkeaa siitä, että toinen osapuoli iskee suu-sanallisesti arkaan paikkaan, sellaiseen, mistä varmasti tietää mitä tuleman pitää.
Teettekö te elämänne niin useinkin, jos tiedettä, että ihmisellä, vaikka naapurilta löytyy jonkin arka kohta, iskette siihen muuten huviksenne, tai testimielessä, mitähän se sanoo? Tai alistamismielessä, "ei varmaan uskalla reagoida mitenkään, ja se kätkee tuskansa"?
Jos näin on, että verta nenästä pitää kerjätä, se on oikeastaan jo varsin psykopataloginen tila, joka kertoo muusta psyyken paineesta. Loukkaajalta puuttuvat yleensä kaikki sosiaaliset taidot, ihmissuhteet jos niitä on, ovat irrallisia; hän on syrjäytynyt tai ainakin vakavassa syrjäytymisvaarassa - usein läpi elämän, ja monta elämää ilman rakkautta vaeltanut pelokas imispolo, joka olosuhteisiinsa etsii syyllisiä ulkoa.
Se onkin hänen liikkeelle paneva voimansa.
Rakkauden puuttuminen estää sielun henkevöitymisen tavalla, jossa se ei kohoa myöskään viisauden olemuksen, sillä rakkaus on kuten gnostikot sanovat on myös gnosis, tiedon prinsiippi.
Kuinka yhden vähemmistöuskonnon vaino voisi auttaa heitä?
Ei mitenkään.
Muslimien karkottaminen tai islamin kieltäminen ei vie yksilöinä heitä eteepäin pätkän vertaa, se on mielenilluusio vapautumisen tiestä, joka, segregaatio, tosi asiassa itse olisi varskin vakava kalteva pinta.
Historiasta ei löydy kuin varottavia esimerkkejä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar