Eipä tuossa ole paljon sanomista: kok-pj Jyrki Katainen moukaroi järkiargumenteillaan, töllöstä näin, julkisesti kappaleiksi nämä päädemarin uudet haluamme “kaikkea kivaa” -ehdotukset.Eivät voineet uskoa, että Erkki Tuomioja kyllä pärjäisi argumentoinnissa Kataiselle - eivät muut SDP:n puheenjohtajiksi mielineet. Heiltä puuttui enemmän tai vähemmän itsekritiikkiä kaikilta Tuomiojaa lukuun ottamatta. Eki ei liene ehkä ihan nopein argumentin vetäjä, mutta veto uppoaa syvimmälle näissä piireissä, mikä on tärkeintä.
Taisi olla viimeisiä kertoja kun käytin alkoholia, nuoren J. Kataisen kanssa. Istuttiin yön yli ja puhuttiin. Eipä tuo ole ollut yllätys myöhempi uransa, eikä sillä menestyminenkään.
13 kommentarer:
ei värillä väliä kunhan on punainen
Näinkin voi sanoa.
Lienee taas mahdotonta toimia sellaisella luottamuksella missään puolueessa, että siinä tuntee lähinnä vain häpeää sen puolueenjohdon takia.
(eikä tässä mitään jermu-mentaliteettia tarvita)
Ymmärrän puolueista ja politiikasta vieraantuneita ”punaisia” suht´ sujuvasti.
Kaitaisen puolesta ei tarvitse tuntea hapeaa?
No ei sinänsä, J. argumentoi aivan loogis-johdonmukaisesti asiansa, mutta olen eri mieltä nyky-Kataisen kanssa monesta asiasta - jo alkaen siitä, että ihmiskäsitys on toinen.
Linja mikä linja, ei siinä voi olla häpeämistä. Näkisin mielelläni että tuota markkinafundamentalismia ja arvokonservatismia (jota Katainen yrittää peitellä ”välittäminen, suvaitsevaisuus” – teeseillään), kyettäisiin horjuttamaan. Sehän ei tapahdu lupailemalla summamutikassa ilmaispalveluja, joista hyvätuloiset hyötyvät eniten.. ..Sitten vielä heidän annetaan sanoa se.
sina et voi sita horjuttaa
Markkinauskovaisten loitsujako?
Höpsis,
noinhan ne juuri esittävät: ikään kuin olisi olemassa markkinauskon takana jokin korkea kosminen lainalaisuus heidän, ja siksi se etenee vääjäämättä.
Kukaan ei tietenkään yksin saa mitään aikaiseksi, mutta tässä yksin ollakaan.
järki ja ihmisyys (sopusoinnussa) vielä voittavat.
eiks kysymys oo siita haluatko olla onnellinen nyt vai tulevaisuudessa, tehda toita nyt..
En tiedä, onko kysymys siitä.
Mitkä ovat onnen edellytykset? itse katson, että aineellinen taso tästä näkökulmasta on Keski- ja Pohjois-Euroopassa täyttynyt, ja aineellisen hyvinvoinnin yhä lisääminen sillä tiellä tarjoaa enää vain hyvinvoinninpahoinvointia, erilaisia addektiota, yrityksiä täyttää mielen tyhjyyttä, dukhaa.
Ensinnäkin nämä paukut on siirrettävä sinne, missä elintaso alittaa minimin, yleistä lukutaitoa, kansansivistys- ja terveydenhuoltoa yms. ei ole nimeksikään, ja luonnonvarojen osalta globaaliyhtiöiden riisto on päällä.
Aineellisesti toimivassa ja ulkoisesti sivistyneessä yhteyskunnassa taas onnellisuuden ontologian lähestyminen mielestäni jotain aivan muuta kuin prosenttiyksikkö jossain palkkojen indeksikorotuksessa, ja siihen olen noissa muissa esseissä enempi paneutunut.
Aineellisen hyvinvoinnin lisaaminen, mutta eihan pyoraa voi pysayttaa?? onko hyvinvointi vientitavaraa?, niin kuin kristinusko..
dudivie sanoi...
Aineellisen hyvinvoinnin lisaaminen, mutta eihan pyoraa voi pysayttaa??
Oletko nyt tosissasi? Mihin lainalaisuuteen kenties näkemys kasvun vääjäämättömyydestä perustuu?
Itse katson solidaarisuuden periaatteen vaativan lopulta rajallisten resurssien jakamisen niitä tarvitseville - ja tämä on oleva se pyöränkäännös.
onko hyvinvointi vientitavaraa?, niin kuin kristinusko.
Tavallaan vaikkei tämä olekaan miekkalähetys. Itse asiassa jo se ettei takapajuistenmaiden kehitystä ja kilpailua aktiivisesti estetä mm. tullimuurein on jo askel.
Lisää.
Tämä (solidaarisuus) voi vapauttaa ns. kehittyneitä maita itsekkyydestä, mikä itsessään merkitsee aina niin yksilön kuin kansankin alkavaa henkistä vapautumista.
Tarkoitinkin ihmisen mielta joka haluaa (aineellista hyvinvointia
altis materialismille ja itsekkyyden houkutuksille dukhassaan.
Skicka en kommentar