
Eikä Boxbergään voi sanoa sitä samaa kuin Pressiklubi-ohjelmassa:
Ovat lian likeisiä, kavereita, samassa köörissä, samaistuneet kohdeviiteryhmän kanssa, jota, päinvastoin, olisi tarkkailtava kriittisesti. Jotain P. Perttulaa tuskin voi pitää edes journalistina. Tähän siirtymään rajan yli journalistiksi voisi hyvin soveltaa tavan rikoksen vanhenemisaikoja. Ei murhaan verrattava sentään, mutta.
Kuvasiteeraus: Kiroileva siili on Milla Paloniemen sarjakuvahahmo.
11 kommentarer:
Miksi Perttulaa ei voi pitää journalistina?
Sellainen rajatapaus, kepun puoluesihteerinä vuosina 1994–1997
-
vaikka vanhenemisaika täsmää, sen ajattelin suuntaa antavaksi; tossa kyse on verrattain raskaasta ja suunnitelmallisesta pestistä.
Voi jonkin puolueen oman äänitorven lianvetäjänä ollakin paikallaan.
Nämä läpyskäthän eivät vastaa nykykäsitystä journalismista, joka on aina riippumatonta.
kas, mikä typo.
:D
Entä voiko mielestäsi toimittajasta tulla poliitikko? Kansanedustaja vaikka, tai kaupunginvaltuutettu.
- Sanna -
toki näitä on, mutta useimmiten siinä valmiissa viiteryhmässään vaan siirtyvät aidan toiselle puolelle (vert. Antero Kekkonen).
Poikkeuksiakin voi löytyä. Tulee mieleen Jaakko Laakso, joka oli Tiekkarin eduskuntatoimittaja. päästyään taloon edustajaksi huomasi seurustelleensa kahvilassa aikaansa viettävien laiskurien kanssa.
Hänellä ei ollut aikaa moiseen.
Monet, mm. pääministerit, mm. Vanhanen ja Lipponen olivat tehneet toimittajan duunia joskus nuoruudessaan.
Siirtymänä ei mahdoton suuntaan ja/tai toiseen.
(Mulle tarjottiin kerran Suomen Uutisten päätoimittajan paikkaa, Heikki Riihijärven ollessa smp:n puheenjohtaja.)
Voiko toimittajasta poliitikoksi siirtynyt palata vielä takaisin toimittajaksi?
Vai onko hän jo muuttunut rikolliseksi?
- Sanna -
Ei tule mieleen tapausta, ko. "urakierrosta".
Mutta muistelmien rustauksessahan ym. on hyötyä kaikesta osaamisesta kirjoittamisen kanssa, orientaatio on monilla, esim. just Lipposella toimittajamainen.
Tjaa...
Arja Alho, sd, on siirtynyt kansanedustajasta toimittajaksi, Ydin-lehden päätoimittaja - periaatteellinen, Ekin tavoin, ikuinen vastarannan kiiski puolueessaan.
Ei "muuttunut rikolliseksi".
Kysyn vielä, miksi sanot että politiikot ovat vehkeiljöitä?
- Sanna -
Siksi että ...
kaikki skismat ja sen sellainen, eduskunnan kyselytunnilla ym. on suurta, ulospäin näkyvää teatteria, jonka päälle yhdessä nauretaan: sillä he ovat tosi asiassa yhä eliittiä, suomessa korostuneesti. Jopa vaaliteemat joista ollaan oleviaan erimielisiä pyritään joskus sopimaan etukäteen.
Se ei ole järin totuudellista, ei periaatteellista, vaan
lähempänä näytelmällistä työtä.
Lainaan Timo Harakkaa, joka on samoin kuin mä, nähnyt läheltä, mitä se on.
”Poliitikkojen välinen verkko tekee heistä keskinäisen eliitin meidän kansalaisten yläpuolelle ihan toisella tavalla kuin maissa, joissa on kaksijakoinen systeemi, jossa vuorotellaan ja voidaan aidosti ajatella, että oppositio yrittää kammeta hallituksen vallasta.”
”Meillä on konsensus-kulttuuri ja kolmen suuren puolueen tuolileikki eli ketkä kaksi ovat vuorollaan hallituksessa. Kaikki ovat hyvin tietoisia siitä, että tämä oppositio-hallitus asema on tilapäinen. Puolue, jonka kanssa nyt olemme ikään kuin vastakkain, on taas pian parhaita kavereitamme.”
Kansanedustajat ovat Suomessa mielestäsi eliittiä, millä tavoin?
Olet nähnyt politiikkaa läheltä, sanot. Kuinka läheltä, oletko poliitikko, oletko ollut?
Ja nyt toimittaja, niinkö.
- Sanna -
Monessa mukana (kaikki, ainakin melkein on kerrottu tässä blokissa).
Ensinnäkin kansanedustajat ovat ylin lainsäätäjä tässä maassa, ja lait ovat yhteisiä pelisääntöjämme - (siksi heihin pyritään vaikuttamaan eri etunäkökohtien puolelta).
Perttula taas oli töllön Pressiklubilla kuultavana perjantaina; en ota sanaakaan takaisin.
Oli muutakin.
Timo Haapala maikkarilta ja JOuni Tervo siinä kauhistelivat tätä yleistä keskustelua median ja poliitikkojen liian läheisistä suhteista, että nyt "pitäisi katkoa kaikki suhteet ja sillat" (Tervo).
Jeps, onkohan tuon "suhteiden ja siltojen" kaikkinaisen katkomisen ja taas sen välillä - että istutaan samassa pöydässä valomerkkiin asti - jokin kohtuullinen ja peräti kultainen keskitie?
Skicka en kommentar