Itse asiassa presidentin ja ulkoministerin yhteistyö toimii monen tarkkailijan mukaan nyt paremmin kuin edellisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan, sd, aikaa, päättää Marko Junkkari HS:n uutissivulla julkaistun esseensä.Siihen, minkä tasoinen ratkaisu oli ajaa sammutetuin lyhdyin Suomi NATO Response Force (NRF)-järjestelmään, Ekin laittaessa vastaan pääminiterille ja presidentille, ihmettelen ettei "yhteistyö" mennyt sen huonommaksi.
Seuraus: Eki vain antoi sisäiselle, ei_ aina_niin_pienelle opportunistille periksi, ja alistui.
Sen sijaan Aamulehden paljastettua Nato-peitehankkeen, hän selitti ettei se ole "askel Natoon".
Hän ei kertonut, mikä se on? Ja mitenkäpä olisikaan voinut kertoa, hän ei yksikertaisesti tiennyt mihin asiakirjaan valtiojohto oli nimensä pistänyt. Ruotsia ja mutta eritoten omintakeisia muka-erillisehtojaan rakennellutta Suomea tosi asiassa retkutettiin mukaan "rauhanturvaamiseen", mutta kylläkin pakkokeinoja suosivaan hyökkäysorganisaatioon.
Tämän jälkeen syötettiin vanhalla sopulikaavalla - tämä on yksinkertaista Suomessa: vilkkaana iltana valtiosihteeri tms. avaa piikin Pressiklubilla - tekaistua taustainfoa NRF:tä väheksyvän tiedon levittämiseksi- ja sehän levisi. Tässä vaiheessa tarkistin omista kv-lähteistäni - jotka eivät ole "tarkkailijoita" - Nato-järjestöä koskevia tietoja: sitä ei ajeta alas, päinvastoin.
Tätä taas ei sanottu suoraan, mutta käsitin niin, että Suomen kirjoittama NRF-sopimus oli kassakaapissa ikään kuin pankkitakauksen tarkoittamassa merkityksessä.
Sitova paperi tehdään vakavan niskoittelun varalle, mutta kuuliainen sopimuskumppani ei tietenkään päästä tilannetta tulehtumaan, vaan tekee mitä suurvalta siltä odottaa.
Erikoista sinänsä että isänmaalla on kokemusta tämän kaltaisista melkein pakon edessä tehdyistä sopimuksista, YYA-artiklat ja suullinen yhteistyösopimus Natsi-Saksan kanssa, silti mentiin ja tehtiin se taas.
Helposti. Käsitykseni mukaan Tuomioja olisi voinut vielä hallituksessa istuessaan nostaa kansan NRF:n allekirjoittamista vastaan, synnyttää perustuslaillisen kriisin, kaataa hallituksen - ja nostaa itsensä vasemmiston johtajaksi Suomessa.
Voimat eivät riittäneet.
Valitan. Vasemmisto ei lähde nousuun, ennen kuin joku tällaisissa tilanteissa toimii niin kuin pitää, vallankumouksellisesti. Käyttää sen kortin, mihin Tuomiojalla oli nyt mahdollisuus - aivan vapaana ratkaisuna toimia toisin: ottaa riski.
Riski on uskoa asiaansa ja kykyyn muuttaa moodi ja koodi.
Ps. Henkeä ykkösministeriöissä, kun VM, UM .. yleisesti kuvaa tämä HBL:n uutinen.
Kuva: Naton, NATO photos.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar