Yleistiede filosofia kunniaan

En totu niihin koskaan. Kategoriavirhe kielessä merkitsee sitä, että jokin ominaisuus liitetään sellaiseen asiaan, jolla ei voi olla tätä ominaisuutta.
Karkeimmat kategoriavirheiden mallit istuvat syvällä, esimerkkinä habitaari-adverbiaalin muoto, jossa yksinkertaisimmillaan todetaan viinan maistuvan pahalle (toki hyväkin voi ryypyn ottaa), vaikka selvästi yritetään sanoa, että se alkoholipäihde maistuu pahalta.
Tämän perusvirheen eri muodot pullistelevat joka päivä mediassa, vaikka kielen käyttäjät ovat olevinaan ammattilaisia.
Yhä vain vain murto-osalla toimittajista löytyy akateeminen pätevyys kielessä, eikä tämä asiantila itsessään selitä kielenhuollon koko hirvittävää, rakenteellista rappiotilaa.
Kyseessä näet on knoppi, joka liittyy yliopistotasoisiin suomenkielen opintoihin. Virkaintoinen tai kunnianhimoinen maisteri kategoriavirheet silti saattaa korjata lukion suomenkielen aineesta, mikä onni ja siunaus sattui kohdalleni.
Opin pintapuolisuus ja mekaanisuus, jossa ei vaadita järjestelmien konstruktioiden ja systematiikan ymmärtämistä on tietysti aivan omaa luokkaansa matematiikassa. Pelkkiä kaavoja, joista ei kerrota edes, millä alalla niitä sovelletaan, puhumattakaan mihin.
Usein edes insinöörikoulutuksessa ei valkene kuin kaava, ja miten sitä käytetään kohteessaan, ymmärtämättä itse tiedollista substanssia. Tämä pätee eritoten signaalidynamiikkaan, mutta myös lukuisiin osa-alueisiin fysiikassa.
Keskustelin insinöörin kanssa, joka oli vaivannut päätään asioilla hieman syvällisemmin korkeakoulutusvaiheessa. Ongelmia. Sanoin, että se oli hänelle keksijänä ominaista ymmärtää selkeästi laajoja kokonaisuuksia ja miten ne liittyvät toisiinsa.

Veisin kouluopetuksen kokonaan pois atomistisesta sirpaletiedosta - pari kolme oppiainetta riittää. Filosofian, matematiikan ja musiikin yhteyden ymmärtäminen esimerkiksi ei tosi asiassa ole niin ihmeellistä ja ylimaallista kuin eri yhteyksissä jossain professoritasolla annetaan ymmärtää.
Kulttuurin muuttaminen ratkaisee tämän ongelman, opetetaan kokonaan toisin, samalla kertaa sekä kaava että järjestelmä. Toimii esimerkiksi fysiikassa, kuten Antti Savinaisen väitöskirja (High school students' conceptual coherence of qualitative knowledge in the case of the force concept, 2004) kokeellisesti osoitti.
Perinteinen fysiikan opetus ei ole juurikaan edistänyt fysiikan käsitteiden syvällistä ymmärtämistä.
Johdatusta ymmärtämiseen on kavahdettu fasismin ajoista läpi kylmän sodan: se johtaa kommunismiin (inhimillistymiseen) ja omilla aivoillaan ajattelemiseen. Tällaisia vaikutuksia voi olla mutta sanon, ihmisyyden läpituloa ei voi estää kuitenkaan.