Hyvä analyysi, ja taas johtopäätöksen tilalla hyvä kysymys. Hitlerin valtaannousulle oli Saksan silloisessa yhteiskunnassa tilaus, ja tämän yhteyden Saksan kansanyhteisön ja Hitlerin välillä haluamme tuoda esiin. Nyt eletään aikoja, jolloin Natsi-Saksassa eläneiden joukko käy yhä pienemmäksi, mutta joka saksalaissukupolvi joutuu kysymään saman kysymyksen: kuinka Hitler oli mahdollinen.Näin esittää Berliinin Hitler und die Deutschen -näyttelyn asiantuntija professori Hans-Ulrich Thamer.
Tuon toisen maailmasodan aikaisen hirmuvallan reipas aseveli sen sijaan ei koe omantunnontuskia, ei ole moksiskaan "Saksan" kanssa läheisestä asioimisestaan. Viime kädessä on kuitenkin kyse natsihirmuvallan tuhon pitkittämisestä jopa vuosilla.
Iso-Britannia ei ole tätä antanut anteeksi koskaan, ja tämä nihkeys kylmäsi vielä 1980-luvulla esimerkiksi presidentti Mauno Koiviston virallisella vierailulla saarivaltakunnassa.
Ehkä Suomen olisi myös - sillä Aatuhan sen viime sotamme julisti - syytä käydä oma Hitler und die Finnin -keskustelu, ehkä vielä suuremmalla syyllä siksi, ettei sitä ole koskaan kunnolla käyty. Ja näin myös sotasyyllisyyskysymys on melkein onnistuttu maisemoida historiassa. Itse oikeusmenettely taas on muuttunut tyypilliseksi historiallisen anakronismin uhriksi.
Ps.
Natsihyökkäyksellä NL:n kimppuun oli Suomen radiomastojen tuki.
Laitoin malliksi vähän uuteen uskoon päivän uutistekstiä, sinänsä odotetun kaltaista tietoa.Suomen Yleisradio joutui sivustatukijan rooliin Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. STT:n referoiman tutkimuksen mukaan brutaalissa hyökkäyksessä Natsi-Saksan ilmavoimat radiosuunnistuksessaan hyödynsivät neljää suomalaista radioasemaa.
Radiotuesta sovittiin Suomen ja Hitlerin Saksan välillä jo 21. kesäkuuta 1941. Tämä tapahtui päivää ennen Natsi-Saksan hyökkäyksen alkamista. Suunnistusapua varten radioasemille toimitettiin automaattiset morsetuslaitteet.
Morsetus oli käytössä eritoten vuoden 1941 syksyllä natsien pommittaessa Leningradia.
3 kommentarer:
Harvinaisen samaa mieltä asiastasi. Meillä ei ole haluttu perätä todella perin pohjin tuota Aatu-kysymystä. Ja arvaa vaan miten pitää yrittää selitella julisissa monumenteissä, lipuissa jne olevia hakaristejä niin sakuille kuin fransuillekin?
Mikä meitä estää moiseen puuhaan ryhtymästä? Olemmeko me historioitsijat liian Aatu-sympaattisia moiseen ryhtyäksemme.
Meillä myös saattaa yhä olla näytillä valokuvia, joissa ajan valtio- ja sotilasjohtomme pönöttää Aatun kanssa.
Natsien valtaamissa Euroopan maissa tämä ei tulisi kuuloon. Mutta kuten olen sanonut, meillä tosiaan myös natsimielisiä virkamiehiä ja eritoten opettajia jäi sodan jälkeen virkoihinsa kuin ei mitään.
Se hidasti kasvatuksen inhimillistymistä. Tapasin väkivaltaisia suojeluskuntasulkeisia tavan kansakoulun voimistelutunnilla vielä 1960-luvulla (ns. "voimistelukerho" oli vielä erikseen).
Jeps,
sivariinhan sitä sitten.
Miksi kaikesta tästä yhä vaietaan nyky-Suomessa?
Skicka en kommentar