Pistivät jätkän polvilleen ja henkilökohtaiset asiansa yleiseen jakeluun.En tiedä, mutta ihmettelin sitä kultillista toimintaa joka hänen ympärillään pyöri, esimerkiksi lätkän MM-kisojen aikaan viime keväänä.
Ja rouva näkyi tv-kommentaattorina ikään kuin jonkun fanclubin puheenjohtajan ominaisuudessa; keskustelu pyöri kokonaan miehensä ihmeellisyyden ympärillä.
Tässähän (puoli)tuttuja jätkiä on ollut naamansa kanssa bulevardijulkaisujen lööpeissä pitkin viikkoa ikävien asioiden kera; paitsi että kuolemaa itse en pidä minään, eikä mitään muuta kuolemaa pahempaa taas ole.
Täällä kuollaan,sanoi se Osmo Tiililä (ns. kirkon tehtävä -keskustelussa).
Sadat miljoonat eivät suojanneet kuolemalta, eikä seinät korreloineet onnen kanssa, so what? Elämä jatkuu. Tietysti joskus olisi myös pintajournalismissa mahdollista mennä pintaa syvemmälle.
Esimerkiksi Einari, nerohan se lähes oli. Suunnitellessaan insinöörien kanssa maailman edistyksellisimmän metsäkoneen, Eikka kuvasi sen ydintoiminnan, konepään hydrauliikan: "Se koura on ottaa rungon silleen niin ku metässä karhu puun sylleilyynsä, ja alta terä katkasoo sen."
Toimi.
Sen pituinen se, Ponssen menetystarina oli valmis.
(Kuva: omani)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar