Monet näemmä sanovat, että he kyllä kuuntelevat Van Der Graaf Generatoria, vaikka eivät sitä oikein ymmärrä, mutta tämä musiikki kiehtoo salaperäisesti, että syntyy pyrkimys ymmärtää sitä.Mä en voi sanoa, että en ymmärtäisi. Olen aina ymmärtänyt. Ymmärsin jo lapsena tätä kuin halolla päähän annettua, silloisella englannin taidollani. Taisi tuo kieli aika pirun nopeasti parata siksi aksenstiltaan herraskaiseksi, johon mallia näytti tietenkin Peter Hammill, mutta varmaankin myös laulajalauluntekijä Dave Cousins.
Nyt kiinnitin huomiota että re-masteroidulta H to He, Who Am the Only One –albumilta löytyy tuon VdGG:n mestarillisen suoriteajan 1970-1971 ilmeisesti viimeinen, yli 15-minuuttinen huikea mielettömyys Squid1 / Squid2 / Octopus. Revi siitä.
Ajankohta todella viittaa, että Squid1 / Squid2 / Octopus olisi tämän bändin 1. vaiheen viimeisiä äänityksiä (Siltä se kuulostaakin). Sitten tuli Pawn Hearts -kiertue mm. Italiassa, ja päälle pH:n lataamojakso.
Että minä pidän – tuntuu jotenkin, että ei ole turhaan syntynyt ja elänyt elämäänsä. Vai miten sen sanoisi, sanomattoman.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar