Nyt rytisee, mutta ei helvetissä lähdesuojaan kajota

On hyvä, että JSN ottaa juuri nyt Ylen ryssimisen kanssa samaan aikaan kantaa poliisilakiin, työryhmän mietintöön, jossa lähdesuojaa halutaan kaventaa.
Ehdotus journalistien lähdesuojan heikentämisestä on saatanasta, virkavaltaisesta saatanasta, joka ei näemmä ymmärrä edes journalismin tehtävää maailmassa: eihän kukaan aio vain rikollisia suojella, kuten poliisiylijohtaja huudahti päreessään.
Oikeasti "rikollisuus" on pitkälti omantunnon- ja asiakontekstinkysymys tässä työssä.
Lähdesuojalla tarkoitetaan toimittajan oikeutta salata, keneltä kirjoittaja on tietonsa saanut, ja jouduin sellaisen suojan antamaan tänään viimeksi, kun oli pakko pistää vauhtia yhteen juttuun.

Lähdesuojaan puuttuminen taas johtaa varmuudella monenlaisiin ongelmiin, ei vain siihen mistä JSN on huolestunut; eliitin valtaan, että se määrittelee yhteiskunnallisen keskustelun aiheita, kun huomionarvoista salaista tietoa ei paljastumisen pelossa uskalleta kertoa medialle.
Muuten nuiva heppu, tiedonvälityksen juridisiin kysymyksiin perehtynyt asianajaja Risto Ryti korostaa median velvollisuutta nostaa esille yhteiskunnallisia ongelmia.
Journalistinen vapaus mahdollistaa turvautumisen tiettyyn liioitteluun jopa provokaatioon, eikä - edelleen Ryti - Eurooppalaisessa oikeuskäsityksessä edes edellytetä täyttä varmuutta julkaistujen tietojen todenperäisyydestä.
Epäkohtien tulo julki. Julkisen sanan neuvoston ohjeetkin edellyttävät vai pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, ja tietojen tarkistamista mahdollisimman hyvin.

Totta on, että JSN ohjeistaa myös ohjeistaa suuntaan, että uutisen voisi "julkaista rajallistenkin tietojen perusteella", jos ajatellaan liikkeelle lähtenyt uutinen täydentää myöhemmin itseään. Sen sijaan ratkaisevaa osaa tiedosta ei voi jättää tarkoituksella kertomatta, Ryti päättelee, tai päätteli, kävi täällä.