STT:n tietojen mukaan pykälät poliittisen mainonnan kielloista ja rajoituksista ovat edelleen mukana toimikunnan tekemissä laki-luonnoksissa. Määrätietoisimmin (tv-mainonnan) rajoituksia on ajanut keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka on perustellut rajoituksia juuri vaalikampanjakulujen hillitsemisellä /IL.
Mutta tosi asiassa pääkaupunkiseudun suurissa vaalipiireissä ne toimivat, suosivat väestötihentymiä kuten pääkaupunkiseutua; ovat siis kokoomuksen, sdp:n, ruotsalaisten ja vihreiden heiniä. Kepu taas soittaa lehdellä näissä kristallikaupungeissa, ja on sen etu jos tv-maninonta kielletään.
En kieltäisi, koska elävä kuva on nimensä mukaan sanatonta informaatiota kohteestaan välittävä. Hyvinkin jos on harjaantunut näkemään. Vanhoilta filmeiltä on jäänyt muutama toisen valon (eli sähkömagneettisen säteilyn) aallonpituuden välähdys mieleen, toinen oli Albert Einstein, ja toinen Josef Stalin. Edellinen jopa määritteli asian “Imagination is more important than knowledge, couse knowledge is limited. Imagination encircles the world."
Mutta siis periaatteessa jokainen tv-esiintyjä antaa olemuksensa ontologiseen läpivalaisuun, ja se taas voi merkitä joko etua tai haittaa. Usein kuitenkin etua, jos henkilö itse ajattelee, että tv on hänen väylänsä tulla äänestäjien tykö.
Luottamus voi syntyä ilman yhtä asiasanaa, mutta se voi olla myös pettävää, ja yllättää vastaanottajan. Siksi soisi että elävän kuvan oheen tulee enemmän periaatteellisia kannanottoja. Uudet marginaalipuolueet osaltaan tähän tietysti tulevat pakottamaan suuret luistelijat.
Kerran kuvasin yhtä Greenpeacen mimmiä; oli kuin kuka tahansa huippuhyvännäköinen poseeraajaa. Sitten keksin, että hän kun puhuu ajatuksiaan tärkeistä asioista, kuvaan tulee uusia, teräviä ja syvyyttä antavia sävyjä, ja jos kohta, tavanomaisesta latteudesta poikkeavia ilmeitä, mikromuutoksia kasvoissa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar