
Paskaa, paskaa, ihmisen paskaa. En voi mitään, mutta nämä jumalanteatterilaiset ovat jääneet näin mieleeni paskankäsittelystä Oulun kaupungin teatterista. Se oli yhtenä 1980-luvun nuivista vuosista.
Miten se olikaan niin hengetöntä ja nuivaa? Ilman sitä pohjaa ei tuota, mitä Leena Virtanen kirjoittaa varmaankaan voitaisi tunnistaa todeksi, ja ei olisi mahdollista verrata aikakausia keskenään.
Silloin Chi toimi vielä maanpiirissä, kosminen energia, joka ravitsee lapsensa. Kaikki, jotka tunsivat tämän todellisuuden henkisen voiman värittävän ja rauhoittavan läsnäolon olemuksessaan, kaipaavat sitä. Asian, kun otan puheeksi, olen kuullut jopa parahduksia.
Ontologinen kysymys, josta ei ole paljon puhuttu.
Mutta kun aloin kysellä, ilmeni että on sitä hyvinkin mietitty, miten maailma muuttui henkisenä kokemuksena kun vallankumouksellisen mystiset vuosikymmenet menivät ohitse.
kuvasiteerauslähde.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar