Ilman oikeudenkäyntiä Ylen holtittomien skuuppailujen käsittely jää Julkisen sanan neuvoston vastuulle, ja siellä taas istuu pöydän päässä heppu jonka tv-uutisissa kuulin kertovan, ettei journalistisessa tiedonjulkistamisessa "ole mitään sääntöjä".Onkohan gubella koko elämä mennyt muutenkin hukkaan?
Nyt kun Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner tieämmä painotti Ylen Ykkösaamussa, että oikeudenkäynti olisi se keino, jolla totuus muutaman viikon takaisen Silminnäkijä-ohjelman väitteiden paikkansapitävyydestä selviäisi, hän tekee taas yhden virheen lisää: hän yrittää siirtää todistustaakan, joka on hänen johtamallaan yhtiöllä ja toimituksella.
Tietenkään tähän ei pidä alistua, vaan väitteen esittäjällä on luovuttamaton velvollisuus todistaa väitteensä todenperäisyys, tai perua se. Tällaista ennakkotapausta ei saa muodostua, jossa todistamistaakka vaihtaa paikkaa. Vain syyllisyys todistetaan, ei syyttömyyttä.
Jos ei ole savuavaa asetta tai likaista paperia ollaan aina heikoilla, ja luulisi `kele olevan aivan itsestään selvää ettei yksi vihjetieto riitä minkäänlaiseen kohteen ryvetykseen.
Ilmeisesti JSN:ssä istuvista jauhopäistä ei ole ainakaan mitään apua tämän prosessin periaatteiden sisäistämisessä. Se ratkaisee, onko ohjelman esittämispäätöksessä käytetty journalistista harkintaa.
Nähtävästi ymmärätämättä edes, mitä tuo hienolta kalshkahtava termi tarkoittaa.
Kuva: NSF/Zina Deretzky.
1 kommentar:
Sen verran mitä minä puhetta nauhoitin, Jungner sanoi, - Vanhanen oli aivan oikeassa, että sitä suhteellisen yleistä väitettä vastaan oli vaikea puolustautua. Onneksi sitten tuli niitä tarkennuksia, ja Vanhanen pääsi asiansa kertomaan, ja totesi, että lahdesuojan vuoksi ainoa tapa olisi oikeudenkäynti, jota ei kuitenkaan ole tulossa.
Journalistista harkintaa punnitaan Jungerin mukaan toisella tavalla.
Skicka en kommentar