On ainutlaatuista Euroopassa, että Suomessa voidaan yhä ylistää natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin aseveljeä, ruotsalainen kirjailija Henrik Arnstad /hs.Rankaa variskin, kun pohjat poseeraavat niissä yhteiskuvissa, ja meikäjannut ne esittelevät niitä pokkana siellä ja täällä ulkomaisille vierailleen kuin mitään.
Arnstad ei välttämättä tiedä kaikkea, miksi laitavasemmisto, esimerkiksi Esko-Juhani Tennilä pitää Mannerheimia "monipuolisena henkilönä", ja harkitsee stundmanin hommia jos joskus Harlin-Selin produktion saa leffansa teon käyntiin.
Ruåttalainen väittää Hitlerin jopa ehdottaneen v. 1939 rajojen ottoa, mutta suomalaisten halunneen ryhtyä valtaamaan Suur-Suomea. Mahdollista sekin, ja siksi ehkä natsit noita karttoja uusista rajoista kyselivätkin.
Panin kyssän (turhaan) , onkoo tuosta oikeaa lähdettä,
että natsit jopa yrittivät hillitä suur-suomi-hörhöjämme pyrkimyksissään?
2 kommentarer:
Suomen sotahistoria on poliittisen korrektiuden kannalta hankalaa. Toisaalta oltiin liitossa natsi-saksan kanssa, mikä on paha, mutta toisaalta samat heebot saivat lopulta ryssän pysymään suunnilleen siellä, missä pitikin, mikä on hyvä.
Sinänsä on hieman hassunkurista, että nimenomaan ruotsalaiset jaksavat pitää metakkaa suomalaisten teoista sodan aikaan.
Suomessa sentään on yritetty tutkiakin ja tehdä tiliä siitä osasta, mikä meni pieleen. Ruotsissa ei virallinen oppi edelleenkään tunnusta maan olleen de facto Saksan vasallivaltio ja huomattavasti tärkeämpi valtio Saksan sodankäynnille kuin Suomi.
Samaten ruotsalaisesta historiankirjoituksesta on kadonnut johonkin rodunjalostusohjelma. Rodunjalostajat kävivät natsien opissa, mutta siinä, missä natsien ohjelmat ajettiin alas -45, ruotsalaisten bisnes kukoisti vielä pitkälle 50-luvulle.
Sodissa harvoin kukaan on täysin sankari ja kukaan täysin konna, joten lopulta ei Suomestakaan löydy kumpiakaan. Tutkia pitää ja selvittää täytyy, mutta en erityisemmin pidä sellaisesta ajan hengestä, jossa suhde natsi-saksaan tai sen puute, tai mikään yhtä geneerinen asia, jotenkin määrittelisi kategorisesti valtioiden tai henkilöiden hyvyyden tai huonouden.
Viimeksi kun itse kirjoitin tästä asiasta jossain, jälleen kerran Ruotsista oli saatu kuulla joku Painava Puheenvuoro, jossa soimattiin suomalaisia siitä, että olemme unohtaneet olleemme liitossa Saksan kanssa.
Suomessa sitä ei kyllä ihan oikeasti ole unohtanut kukaan, mutta siitä ei seuraa raivokasta ruotsalaistyyppistä itseruoskintaa ja piehtarointia, koska asiat eivät sodan aikaan olleet Suomessa niin yksinkertaisia.
Ruotsin omat kytkökset Natsi-Saksaan sen sijaan on pyyhitty kokonaan pois historiasta ja ihmisten mielistä, ja ne on korvattu Veijo Wallenbergillä, joka pelasti autolastillisen juutalaisia ja oli näin sodan Todellinen Sankari ja ainoa merkittävä ja mainitsemisen arvoinen tuon ajan ruotsalainen.
Uutta tietoa:
https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008386860.html
Skicka en kommentar