Jyrkkä ei objektin pahan hiljaiselle hyväksynnälle

Vastaajien, koulun johtotroikan väitetään suhtautuneen löyhästi tai jättäneen kokonaan noteeraamatta koulukiusaamis-
tapauksen turkulaisessa Cygnaeuksen koulussa vuosina 2002–2008, kertoo Turkkari.
Ei kuitenkaan pahinta, että opet itse olisivat näitä kiusaajia - tosin hiljainen hyväksyntä ei välttämättä paljon poikkea edellisestä. Ja siihen tulee kiinnittää huomiota.
Ennakkoratkaisu olisi ollut jo aikapäiviä tarpeen.
Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkiaan viidelle koulun johtoon ja henkilökuntaan kuuluvalle. Syytettyinä ovat ruotsinkielisen alakoulun rehtorin ja kahden opettajan lisäksi terveydenhoitaja sekä ruotsinkielisen opetustoimen johtaja. Vaihtoehtoisena syytteenä on varomattomuudesta tapahtunut teko.
Tapauksessa, väitetään, on kyse vuosia jatkuneesta henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta, jonka kohteeksi joutui alakouluikäinen poika. Syytettyjen väitetään suhtautuneen löyhästi tai jättäneen kokonaan noteeraamatta kiusaamistapauksen. Lääkäreiden mukaan poika kärsii edelleen muun muassa väkivallan aiheuttamasta ahdistuksesta.
Niinpä, ja vielä ihmetellään jos se sitten purkautuu.
Jos minä olisin saanut kansakoulussa aseen käteeni (kotona sellaisii ei onneksi ollut), olisinko epäröinyt käyttää sitä? Natsismin julmuuden nahoissaan tunteneena voin vain ymmärtää tätä(kin) tapausta, jossa oikeuden vaatimus ensimmäisen kerran ulotetaan ennen ylimaallisissa, koskemattomissa korkeuksissa pidettyyn opettajakuntaan.
Turun lääninhallituksen kouluosasto on katsonut kannanotossaan, että koulu laiminlöi valvonnan eikä ryhtynyt asianmukaisiin toimiin kiusaamisen lopettamiseksi.

Se on tässäkin oireellista, ettei kukaan ota vastuuta ihmisten hyvinvoinnista kouluissa. Nyt ei enää voi piiloutua toisen selän taa ja sysätä vastuuta muualle, sanoo kiusatun lapsen ja hänen perheensä asianajajan Ulf Månsson.
Niin, vahinko oppivelvolliselle on tapahtunut, ja sen kanssa hänen voitava elää.
Anteeksianto tulee sitten joskus prosessin loppuvaiheessa. Tähänhän anteeksiannonperiaatteeseen on vedottu monesti mm. sairaissa kristillisissä sisäoppilaitoksissa paljastuneissa tapauksissa.
Anteeksiantokaan ei sitten taas tarkoita sitä, että vastaavaa voisi katsoa sivusta ja hyväksyä.
Eikä kukaan todellinen käsittelyprosessin läpikäynyt uhri niin teekään.
Kuva: krp.