Kädellisen, älyllisen historia

Luonnontieteellisen materialismin kommentoiminen ei ole kiitollinen aihe. Tulkinta ihmiskunnan menneisyydestä on lahkoontunut kahteen äärinäkemykseen, tiedeuskoon, joka teorioi omia mallejaan, ja sitten toisaalla kreationismiin, jossa ei ole järjen häivää. Nämä rintamat ovat yksimielisiä ainoastaan siitä, että heidän välilleen ei jää mitään. Niinpä he esittävät omat näkemyksensä asioista sävyyn ikään ne olisivat kiistattomina totuuksia.
Huomautin tässä aiemmin, että materialismi ei ymmärrä evoluution mekanismia kuin yhdellä aikaulottuvuudella, vaikka päätteleekin mm. pitkälle kehittyneen älyorganismin varhaisista kehitysvaiheista, että siinä toistuvat kuin kerraten valtavat evolutiiviset kehitysjaksot. Se on kuvana lähempänä todellisia kehitysvaiheitamme, mitä uskommekaan. Äly keskuuteemme ilmestyi lopulta kuin tyhjästä.
Jos päättelemme, että äly on joskus aiemmin kokenut esikehitysasteita olemme vain aika loogisella perustalla, joka vastaa ennen esoteerista, ja näin muodoin myös salattua tietoa ihmisen ja maailman evoluutiosta.
Ennen esoteerinen ei enää ole sitä. Sillä omaamme nyt hyvät periaatteelliset mahdollisuudet, johon implisiittiset tekijät ihmistä kutsuvat, muodostaa ehjä ihmis- ja maailmankuva. Kulttuuri ei sitä hevillä salli, se ei muutu yhtä nopeasti, kuten nyt voimme päätellä vaikka kirkollisista opeista. Vanha meno muuttuu aina vasta pakon edessä - ja mitä suurempi muutos, sitä korkeampi kynnys.
Edes luonnontieteellisen evoluution teoria ei kuitenkaan ole aivan omamme: Aristoteleen arvailujen jälkeen se kehittyi luonnonfilosofiana 900-luvun arabismissa, ja ilmeni lännessä 1800-luvulla - tosin samojen yksilöiden kautta.

Koko kosmos tekee näin kuin em. ihmisorganismi ilmetessään uudelleen ja uudelleen. Ja kulttuurit, ne kehittyvät kausina, aioneina, jotka nousevat kehittyvät, hakevat edellisen kehitysvaiheen hedelmät, ja tulevat ylikypsiksi.
Tieteellinen tutkimus ja ajattelu, on tuntemamme historian hedelmä, joka seuraavassa jääkauden jälkeisessä kuudennessa kulttuurissa tulee vasta löytämään kontekstinsa. Silloin tämä tietoa metodisoinut kehityksen huippumme niveltyy osaksi suurta maailmantietoa.
Itse Kemppis-kuvasta pidän jostain syystä, ja skrivasin: avauskuvasta tulee jotenkin väistämättömästi mieleen Children Of Bodom, ja tarkemmin heidän Skeletons In The Closet, 2009, (levy jota aina soittelen punttisalilla treenin taustalla). Armotonta räimettä, vaikka coveria juuri tämä. Se pitää suomalaisen heavyn kunnianhimoista lippua korkealla - maailmalla - juuri nyt, eikä 50 tai 100v. sitten (vaikka kyllähän Sibeliuksen tunnettuus ajaa ohi, vielä), mikä Suomi-imagoa märehdittäessä, kulttuurikontekstissa, tulisi selvemmin ottaa huomioon.
Alexi Laiho noteerataan Guitar Playerin (myös kannessa) ja muiden alan ammattilehtien sivuilla. Ja eka kerran itse kun kuulin, loksahti monttu auki, toim. huom..
Eivät tukiaisten varassa ainakaan tee duuniaan.
Miksei myös urheilussa voisi korostaa menestystä, ja vastaavaa maailmalla omillaan pärjäämistä. Kulttuurievoluutiossa on paljon muitakin aineksia, jotka toimivat täysin kovan businessluokan ajattelun mukaan, esimerkiksi erilaiset avatarpohjaiset ideat ja virtuaalipelit.
Näin omin silmin, mitä tapahtui täällä, pienessä, vanhassa natsikaupungissa, kun Sami Kapanen toi valloista toisenlaisen ajattelun ja genren paradigman paikkakunnalle.
Ihmisen evoluutio jatkuu kehityksen siirtyessä yhä enemmän kognitiivisiin taitoihin ja kykyihin, viimeiset todennetut evolutiiviset muutokset liittyivät aivojen otsalohkoon ja puolisuteen, ajalla kun itsetietoisen nykyihmisen kehitys nytkähti liikkeelle joskus 1000 vuotta sitten. Siis kopan sisällä mennään.