Niinpä. Jokeri-tupaan kritiikkiä tulee jatkuvasti, miten muuten voisi ollakaan.Ymmärrettävää, että tosifaneilla ei ole esimerkiksi helppoa mennä työpaikalle kuulemaan vinoilua peliesityksistämme, Jokerien urheilutoimenjohtaja symppaa seuran uskollisia tukijoita.
Naapurin tehdessä maalin olemme joutuneet vaikeuksiin puuttuvan itseluottamuksen takia.[...] Olemme uineet syvissä vesissä.Uskon. Eipä sitten mistään pikkusäädöistä puhutakaan. Ja tuokin vielä, virheet ovat vain ikään kuin kertaantuneet.
Ei ole ollut apua näistä kiertävistä eläkeukoista Jokereillakaan. Ihminen menettää, polttaa myötäsyntyisen elämänenergiansa tuohon kuudenkympin pintaan tullessa, ainakin jaettavissa olevan, ja ei ainakaan sen voimin pysty valamaan usko-tahtoa tällä egoistisella elämäntasolla.
Oma ego alkaa hiljaa maatua ja minätunto haurastua.
Lätkä rinnastuu muinaiseen sotaan (ja nämä pelipaikkakunnat kaupunkivaltioihin). Sotapäällikkö eli harvoin vanhaksi, mutta saattoi elääkin. Silloin kun hän ei enää saanut mieluistaan voitontahtoa valettua joukkoihinsa, hän jätti itse pestit kenttien tuntumassa.
Näyttäisi ettei itsekritiikin taso ainakaan ole noussut noista ajoista, kun fyysinen sapelinkalistelu muuttui viihteeksi.
Huomautan että muilla mittelön tasoilla vanhuus ei ole samanlainen ongelma kuin kaukaloduunissa, eikä ongelma välttämättä ollenkaan.
Kuva: mtv3.fi. On tätä epäpeliä ilmennyt ennenkin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar