Kah, huulilla ollut presidentti Martti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinto yritettiin maadoittaa ennakkoon Suomesta käsin muistuttamalla palkintokomiteaa arvattavasti muutamista ikävistä tosiasioita, ilmenee Pär Stenbäckin tuoreesta Kriisejä ja katastrofeja -marinakirjasta.Nobel-säätiö ei paljastanut kirjeen lähettäjän henkilöllisyyttä, mutta on kuulemma nimimies. Tämähän on hieno asia. Komitealla oli siis kriittinen näkemys, mutta se kesti sen. Tässähän on kyse todellisesta tiedonjulkistamisesta; Ahtisaaren takaa löytyy yhtä sun toista vähemmän mairittelevaa. Aina roiskuu kun rapataan. Silti plussat toisessa kupissa olivat miinuksia suurempia.
Näin muuten oli munkin mielestä, mutta oli kiva kuulla, että arviointiperusteiden laajentamista sentään oli yritetty. Hänhän itse yritti kiemurrella, joku voisi sanoa raukkamaisesti, irti esimerkiksi Suhartolle 1990-luvun puolivälissä pressana kantamastaan minskusta: "Se oli tarkoitettu Indonesian metsäministerille."
Puhetekstistä tää ei käynyt ilmi.
Martti Ahtisaari pokkasi viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon oltuaan tätä ennen monesti vahvasti ehdolla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar