Uutisen kirjoittanut toimittaja ei ollut tarkistanut valokuvaajan kertomuksen toden-peräisyyttä muista lähteistä, Helsingin hovioikeus katsoi punnitessaan uutista, joka koski oikeustieteen tohtori Kari Uotin käyttäytymistä oikeustalolla.
Väärän uutisen mukaan hän olisi äsähtänyt valokuvaajalle, ja esittänyt tälle uhkauksen kurittamisesta. Hovioikeus ei löytänyt väitteille näyttöä ja piti niitä loukkaavina. Rapsahti molemmille, sekä kirjoittajalle että tälle juttua iskeneelle kuvaajalle.
Pikku juttu, jossa kuitenkin vaaditaan tarkistamaan "kertomuksen todenperäisyys muista lähteistä."
Herää enää kysymys, miten suuri pitää uutisaiheen olla, että tämä looginen, ja sanomattakin selvä sääntö, voidaan panna syrjään?
En tiedä.
Isoista asioista tulee mieleen erikoinen muslimitaistelija Osama bin Ladenin piiritys ToraBoran vuoristossa Afganistanin ja Pakistanin rajalla vuoden 2001 joulukuussa. Tämä muka huippukohde saartorenkaan sulkeneiden sotilaiden oli pakko päästää pakenemaan ilman että laukaustakaan ammuttiin. Se oli heidän maineensa.
En julistanut uskomatonta tietoa, toinen lähteistäni oli nk. suora, ennen kuin sain varmennettua faktat vähintään kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä. Siihen meni aikaa, mutta lopulta toimi.
Eivät ihmiset tähän osaa suhtautua, liian suurta, kai, mutta se on eri asia.
Toinen seikka, jota en ymmärrä. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoi tv-uutisissa, ettei olisikaan olemassa sääntöjä tiedon varmentamisesta.
Häh? ja siinä asemassa.
Vaikka ne tiedon julkaisemisen ehdot seisovat jo 100 vuotta vanhassa toimittajan huonetaulussa, kaikki tarpeellinen, ne osaa nuo pöntöt hovioikeudet lotikoida perusteiksi tärkeileviin pikku ratkaisuihinsa, ja sääntöä noudattavat myös ne, joille pitävän tiedon hankinta on rankka elinehto: usein ylikansallisessa asemassa toimivat salaiset tiedustelupalvelut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar