Kolmanneksessa koboltista likaa käteensä vereen.Markkinajohtaja Nokia kertoo, se on viime vuosina tosissaan yrittänyt estää verimineraalien pääsyä firman tuotteisiin. Epäilemättä mutta oli jo v. 2001 tietoinen eettisesti kestämättömästä raaka-aineen toimitusketjustaan. Lisäksi tanskalaisen Frank Poulsenin dokumentti Verikännykät antoi peräti suomalaisyhtiölle kolme mahdollisuutta puhua suunsa putaaksi - mutta se oli väistelyä ja lähinnä vaivautunutta änkytystä.
Nyt Nokia on tyytymätön.
Niin minäkin.
Taistelevien ryhmien hallitsemasta Itä-Kongosta tuleva tavara on mahdollista jäljittää, esimerkiksi mineraalin laadusta, kuten Poulsen osoitti sinnikkäässä tv-dokkarissaan.
Ja tuon dokumentointiduunin ansiota tinan, tantaalin, volframin ja koboltin alkuperän jäljittämisessä on jo jotain tehty - siinähän ilmenee kaikki: geotutkimusfirma joka speksein voi osoittaa, mistä kaivoksesta mikin kivi tulee. Tina menee sulatoille, totta, mutta sitäkin edeltävä vaihe on mahdollista näytteistää.
Markkina ei häiriinny jos kaikki sivistysvaltioissa toimivat känny- ja mikrofirmat sitoutuvat eettiseen businekseen: jenkit taitaa tulla tässä lainsäätäjänä maailman mallimaaksi.
Vielä sekin aspekti löytyy; verinen mineraali vaikka metafora onkin, vahva sellainen, oikeasti kantaa aineen kohinakentässä alkuolosuhteidensa energiaa, karmaa, ja on totta mitä Tapio Kaitaharju ja monet muut edelläkävijät (mm. Ervat) sanoi: harjaantuneella visuaalisella selvänäöllä ei ole rajaa. Kiintopisteidensä kautta okkulttinen imaginaatiokyky voi tutkia esineitä ja niiden historiaa planeetallamme.
Hymyillään toki.
Tämä kulttuuri on saavuttanut kulminaationsa, ja on kuoleva, mutta jo seuraava noin 1000 vuoden jakson jälkeen selvästi profiloituva sivilisaatio tulee tuntemaan henkisten aistien mahdollisuudet (ja voi simuloida niitä myös teknologis-mekaanisesti).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar