Se pönäkän jätkän kansatalouden kasvuennuste poikkeaa alakanttiin useimpien ekonomistien näkemyksistä. Sellaisena se kuitenkin, tarkoitetusti tai tiedostamatta, palvelee myös valtionvarainministeriön virkamieskunnan uusliberalismista sävynsä saaneita ideologisia näkemyksiä.Niillä vain useimmilta löytyy SDP:n jäsenkirja taskusta, minkä Erkki Tuomioja korrektisti tuossa kritiikissään jättää mainitsematta.
Kun big boss -tyyppi Raimo Sailas ilmestyy maneereineen pökästelemään julkisuudessa, siitähän se tiedetään, kuten Eki kirjoittaa että puolueet ovat olleet tottelemattomia.
Uuslbertalismi on merkillinen ideologia: se voi naamioitua harmaaksi "tosi asiaksi", se pystyy muuntumaan luvuksi, jotka osoittavat jotain, ja muka vieläpä perin vaihtoehdottomasti. Konservatiivien liiveissä uuslibertalistit uivat uskoen etteivät nuo lainavaatteet edes erotu.
Mutta ihmisyydeksi tekeytyneenä en sitä uskoa ole vielä tavannut.
On politiikan häpeä, että puolueilla ei mielikuvapolitikoinnilta riitä aikaa ja tahtoa pitkäjänteisten ja kestävien tavoitteellisten toimintaohjelmien laatimiseen.Hyvä, Eki. Mutta oletko ajatellut ikinä, että tyhjästä on pirun paha nyhjäistä.
Me pistäisi ensin briifata kohtaamaan se, miten millä maneereilla virkamiespolitikointi kaappaa vallan parlamentaristiselta päätöksenteolta ja ottaa menon ohjaukseensa. Mediaakin he siinä, totta, ruokkivat taiten ratsastaessaan politiikanvastaisen aallon harjalla.
Evolutiivisesti katsoen heidän tulee niin toimia: vain näin löytyy vastapuolelle - lopulta - kova kovaa vastaan.
Jotenkin tulee mieleen, kuinka pedofiilit mahtailevalla auktoriteetillaan pitävät hallitsemansa yhteisöt hiljaisina, kurissa ja nuhteessa - voidakseen itse jatkaa "valitsemallaan tiellä". Asiantuntevuus velvoittaa.
Nukkuvat hyvin, kuten he(kin) ehkä kertovat. Psykopatiamainen rakennelma antaa itsestään kuvan aukottomana, mitä se ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan vaiennetussa lähipiirissään.
Post scriptum
Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Osmo Soininvaara esittää Hufvudstadsbladetissa samansuuntaista kuin Ekikin.Setelirahoitus on kirosana päivälehdessä, eikä se tietenkään kata budjettivajetta. Mutta sitä tarvitaan, jotta pääsemme laskusuhdanteesta.Se on kuin aspiriini mutta siis joskus voi olla tarpeellista. Edelleen Odea
ihmetyttää poliitikot, jotka pimittävät tietoa ja luulevat, että äänestäjät ovat hölmöjä.Aika ideaalin kuuloinen tuo tila, jossa poliitikot olisivat itse kuitenkin perillä substanssista. Mainostoimistoissa linjavetäjinä toimivat art directorit ja copyt kai ne tässä ovat pullonkaula, jonka jobi on generoida puppugeneraattoreita ja muotoilla, miten asiat, jos veroja täytyy nostaa ja kuluja leikata, kerrotaan.
Arvattavasi esitys on: ei mitenkään, ajetaan vaalien yli. Ja sen jälkeen annetaan virkamiesten tehdä, mitä virkamiehen on tehtävä.
Tässä tulemme taas samaan johtopäätökseen, että vm voi sotkea nyt kuviot, ja pseudoehdottomilla yks´oikoisilla taskulaskin-malleillaan pakottaa poliitikot ja puolueet esiin omine ajatuksineen.
Piirros Robert C. Crumb.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar