Teoriaherra on tehnyt tiedettä koiran luunvartioimismurinansa. HS:n keksi kivan noston.Sanon suoralta kädeltä, ikäni koirien kansa eläneenä, että ei tunne tiede (taaskaan) riittävästi, tuskin lainkaan erityistapauksia. Tarjolla vain mittoja ja jotain yleistä suuntaa.
Eritystapaus on esimerkiksi karkkis, karkeakarvainen mäyräkoira.
Tässä kokeessa koirille näytettiin toisten koirien kuvia heijastettuna valkokankaalle mutta yhdisteltynä taustalta kuuluvaan murinaa.
Toisessa reunassa kenttää oli pienen koiran kuva (säkä alle 52 cm) ja toisessa alareunassa taas näkyi saman koiran kuva suurennettuna (s. yli 60 cm), ja murina kuului koirien välistä käsittäen sekä pienten että suurten koirien murinaa.
Koira osasi tässä eräänlaisessa sokko-valintatehtävässä yhdistää murinan oikeaan murisijaan.
Minulle tilasto, kvanti-, ja kvali kursseilla opetettiin, että aidosti kiinnostavat ilmiöt jäävät menetelmissä helposti esiin seuloutumattomiksi. Itse tekisin tuossa kokeen pienen ja kovalakoisen kansa, joka voi hypätä pelotta 1½ metriä ja purra, ja taas metsästää villielikoita joita suuremmat koirat pelkäävät.
Ehkä murinassa toimii nyansseja, jotka paljastavat myös koiran sisun ja pelottomuuden?
Empiirinen tarkastelu riittää alkuun. Tosin ei tuo koejärjestelykään olisi nyt niin kummoinen toistettava. Periaatteessa se sallisi mahollisuuden, jossa karkkista erehdytään luulemaan isoksi visuaaliversiokseen.
Kuvasiteeraus (laki tekijänoikeudesta 22§): lähde.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar