
Koska yksinkertaisuus ja monimutkaisuus ovat suhteellisia käsitteitä, tämä toimii vai todellisessa havaintojen tietoteoreettisessa priorisoinnissa, kontekstissa jos havaintojoukossa on ilmiöitä joita ei todellakaan tunneta, jatketaan rajaamalla ne toiseksi ulos metodista.
Ilmiön olemassaolon ja mahdollisten kausaalisuuksien kieltämisestä ei saakaan ole kyse, ainoastaan perusteettomista asioiden olettamista, koska yksinkertaisesti: ne on todistettava. Entiteettien monimuotoisuutta ei siis tulisi vähentää harkitsemattomasti, kuten Immanuel Kant on huomauttanut (Puhtaan järjen kritiikissään).
Löytyy myös esimerkkejä joissa Ockhamin dogmaattinen käyttö on tukahduttanut, hidastanut ja vienyt väärälle raiteelle tieteellistä kehitystä. Päättelyn pohjalta on tukeuduttu liian yksinkertaiseen väärään, teoreettiseen lähtökohtaan valittaessa havaintoaineiston selittäjä, esimerkkinä tästä suurin läpimurto, DNA-perimämme.
Fysiikassa karsinnanperiaate on ollut tärkeä heuristinen periaate muun muassa Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian muotoilussa (Albert Einstein: Does the Inertia of a Body Depend Upon Its Energy Content?, 1905). Yksinkertaisuudelle on aina löydyttävä objektiivinen kriteeri, ja siksi vain siksi priori valintavoi olla objektiivinen.
Wikipedia tarjoaa meille erikoisen veitsiesimerkki-harjoituksen, joka tuskin edistää tieteenfilosofian perusteiden ymmärtämistä:
kaksi puuta on kaatunut tuulisena yönä. Harkitse molempia mahdollisia selityksiä:
Tuuli on kaatanut puut.
Kaksi meteorittia ovat molemmat kaataneet yhden puun, törmänneet ja hävittäneet jäljet olemassaolostaan.
Vaikka molemmat selitykset ovat Wikipedian mukaan muka mahdollisia, Occamin partaveitsi kertoo meille, että tuuli kaatoi puut, koska se on yksinkertaisin ja näin muodoin todennäköisin selitys.
Tosin tämä esimerkki itse on argumentaation virhe tyypillisemmillään: väitteestä tai oletuksesta tehty olkipelätin, strawman, joka kaadetaan. Eli molempia selityksi ei suinkaan ole tarkoitettu "harkittaviksi".
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar