Anssi Vanjoen kaltainen keskinkertaisuus on paras heppu materialisoimaan ihmiskehityksen tulevaisuuden.City-lehden haastattelussa Nokian Mobile solutions -yksikön entinen johtaja maalaa visioita vuoteen 2020.
Muka ihan joku testamentti.
Siinä seisoo, mitä 10 vuoden kuluttua tuon prognoosin (§5) mukaan on meno: muun muassa virtuaalinen kopio, kaksoisolento, jolla on oma tahto:
Tulevaisuudessa hengaamme verkossa joka hetki, jopa silloin, kun emme itse ajattele tekevämme niin. Passiivisten, tylsien Facebook-profiilien sijaan meillä on aktiivinen profiili, eräänlainen virtuaalinen kaksoisolento. Kaksoisolento valtuutetaan toimimaan edustajanamme tietoverkossa. Se pystyy opettelemaan itsenäisesti kokonaan uusia asioita matemaattisen algoritminsa avulla. Se ei ole riippuvainen käskyistämme.Sanoisin, että Vanjoki ei ole se velho joka laittaa evoluutiokoodin toimimaan avatarissa.
Tulevaisuudessa esimerkiksi City-lehden verkkoversiossa tieto ja mainonta muodostavat luontevan sekamelskan. Lopulta niitä ei voi erottaa toisistaan.Tai juuri päinvastoin, selväpiirteinen erottelukyky kehittyy tuossa paineessa, joka uhkaa suggestiollaan mielen itsetietoisuutta.
Kaksoisolentomme on niin älykäs ja sen esittelemä mainonta meille niin kiinnostavaa ja relevanttia, että mainokset tuntuvat meistä tiedolta.Kaksoisolentomme tekee sitä aina, harhauttaa, se on visuaalisen mielentodellisuuden olento
Guardian of the Threshold - kuva karmastamme, tuonenjoen märkähattupaimen, kynnyksenvartija, joka esittäytyy yksilölle paljaana vasta korkealla hetkellä kun mitataan pyrkijän kyky, valmius initiaatioon.Silloin kaikessa tiedostamisessa, päinvastoin kuin mitä Vanjoki kykenee päättelemään, ei ole enää mitään suggestion vaikutusta (vakaan pyrkijän alitajunta on tästä tarkka), eikä riippuvuutta mihinkään. Addiktiot ovat rauenneet ja tietoisuus, tahto, ovat itsessään vapaat.
Muuten, tämä mm. Bernard Lievegoedin ansiokkaasti kuvaama prosessi ei ole hyvin yleinen niidenkään keskuudessa, jotka tuntevat asian teoriassa tai siis tunnistavat kirjallisten ja taiteellisten kuvausten totuusvoiman intuitiollaan.
Jos toisin olisi, maailma myös olisi aika eri näköinen.
Tai sitten löytyy kokelaita, joilla H-hetkellä ei olekaan aivan kaikki okei, vaikka olla piti. Joidenkin valveutuneiden skeptikoiden (en halua heitä osoitella) sinänsä avoimista rajatilan kuvauksista käy hyvin ilmi, että he lienevät jo kohdanneet tämän kaksoisolentonsa, joka elää kaikesta siitä, mikä on vielä vailla sovitusta, tai uhkaa mielen toiminnan täyttä itsetietoisuutta.
Silloin tässä uudessa elämässä tarvitaan puolustusmekanismi, ja se on tuon sielullisen todellisuuden ulottuvuuden kieltäminen, brigh-tietoisuus.
Minän puolustus vapauttaa ainakin yhdeksi elämäksi "unihalvaus"-vuorovaikutuksesta tietoisen ja tiedostamattoman rajalla. Tiukka orientaatio kapseloi sen, mikä riehuu alitajunnassa, ja se ei kauaa kykene enää tunkemaan päivätietoisuuteen mutta ei juuri uniinkaan. Koska kirkkaan tajunnantilan yksilö voi tahdollaan ulottaa myös laajempaan tunnekirjoon unimaailmassa - saavuttaa herruus tajunnan virrasta.
Tämä on korjaava tie.
Dos. Martti Lindqvist käytti norjalaisen Edvard Munchin teoksia kuvaamaan varjominän hiipivää läsnäoloa, mm. Puberteettia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar