Sinänsä mielenkiintoista Journal of the British Psychological Association -lehden laaja tutkimusvertailu lapsettomien ja lapsia hankkineiden ihmisten onnellisuuden korrelaatioista. Epäilen vain, että tässä on mennyt aika sekaisin mahdollisuus egoistiseen onnentavoitteluun sekä onnellisuus.Tosin joineki johtopäätöksineen ylkkkäritasoa ihan kummasti.
Sinänsähän jotain tuo kertoo ajan trendeistä.
Onnellisuustutkimukset taas ovat muutenkin vaikeasti tulkittavia - juuri muutama päivä sitten asiasta viimeksi polkkasin.
Ja Osmo Kontula sen tietää, 50-vuotiaana parionni hiipuu, oli lapsia tai ei.
Egoistisen ajan ydintä lähenee W. Keith Campbell ja Jean Twenge, jotka tutkivat pariskuntien onnellisuutta 1970-luvulta nykypäivään.
Ja kas kävi ilmi, että pariskuntien avio-onni on aina kärsinyt lasten saamisesta,
mutta nykyisten kolmikymppisten kohdalla muutos on suurempi kuin koskaan. Selitys on se, että kolmikymppisen on vaikeampi luopua elämäntyylistään kuin 23-vuotiaan.
Taas lapseton kolmekymppinen on elänyt kymmenen vuotta egoistista elämävaihettaan, (joka muuten on ominainen tuolle ikäkaudelle) jossa hän saa omistautua itselleen: tavata ystäviä, matkustaa, juhlia, opiskella, käydä töissä ja harrastaa seksiä silloin kun omaan aikatauluun ja mielentilaan sopii. Rikasta, kuten teksti antaa ymmärtää.Tässä vain on jotakin sellaista, joka ei kuitenkaan olisi kestävää, ja aika triviaalin onnen jälkeen rynkyttää jo ladon ovien sisäpuolella.
Mikä yhteys seesteisellä vanhuudella sekä toisaalta nuoruuden mielentilasta uloskasvamisella on? Tuo elämänkaaren analyysi käy ilmi kuin sivuhuomiossa.
Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. ...Kaiken kaikkiaan onni siis vähenee lapsen saannin myötä, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Siitä ei ole tehty juurikaan tutkimusta.Entä se sinkku bilehile, jolla moodinsa kolkyt ja jotain jää päälle; ei sekään silmämääräisesti näytä hääviltä.
Ann-Mari Huhtanen ja Maria Pettersson päättelevät, kenties lapselliset kirivät eläkeiässä lapsettomien ohi – tutkimustuloksia tästä ei kuitenkaan ole. Heidän juttunsa kypsyy loppua kohti. Se on vain niin pitkä ettei sätky onnenkalastaja jaksa lukea sitä loppuun.
Niin ...Hedonistinen altruismi, sen ontologinen palkitsevuus saatiin esiin seuraavalla vertailulla: hyväntekeväisyystyö oli hyvin korkealla sekä nautittavuudessa että palkitsevuudessa. Television katsominen oli erittäin nautinnollista, mutta ei lainkaan palkitsevaa. Työ taas oli hyvin palkitsevaa, mutta vähemmän nautinnollista.
Muuttujat eivät kohtaa muuta kuin tuossa oven avautuessa ulos.
Ps.
Näin päivittäin entisen kollegan, ikämies, kantamassa lestiä kotiin kangaskassissa. En tiedä, miten menetellä; tiedän kassin sisällön ja jotakuinkin miehen tilanteen. Asia on arka, autan jos voin.
Kuvalähde.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar