
Tuloksista ilmenee, että kiinnostus ja puoluepolitiikka eivät kohtaa. Puolueilla nuoren maailmassa on yhä laskeva trendi.
Ja se ei ihmekään, sillä samasta tutkimusaineistosta käy ilmi, että itse pliittise kysymykset, joita puolueet vieroksuvat, voivat taas kiibnostaa nuoria.
Poliittinen ajattelu ja läänitys ovat urautuneet malliinsa kauan sitten, nuorille yhtä tyhjän kanssa miten ja milloin. Ei kiinnosta, ja jos siihen keskelle vielä pannaan v-sana.
Yksi suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa kehittynyt erikoinen ilmiö on avoimelle lupauksella, jossa ei luvat mitään, toiminen.
Ääni annetaan eräänlaisen vaikutelmista syntyvän luottamuksen pohjalta - että myös tärkeät politiikan kysymykset tulevat hoidettua. Tämä itsensä myyminen imaginaatiolla on poliitikkojen kannalta paras mahdollinen ja helpoin tapa toimia ikään kuin avoimella valtakirjalla erinäisissä kysymyksissä, mielensä ja vaikuttimiensa mukaan.
Nuoret eivät tuota niele, eivätkä he osaa linkittää yksittäisiä poliittisia kantoja puoluejärjestelmäänkään. Puoluekantaa taas harva muodostaa: puoluepolitiikka ja sen jargonit eivät kiinnosta kuin 10 prosaa kohderyhmän nuorista.
Politiikkaan sekä puolueisiin liitettyjä mielikuvia värittä vieraantuneisuus. Johtava tutkija Mikael Thuneberg T-Media Oy:sta anoo, että selvälle enemmistölle 18v. täyttäneitä puolue- ja ehdokasvalinta on vielä täysin auki.
Ei ihmekään, miljardipuuro ja teennäinen syyttly entisten ja nykyisten vallanpitäjien väillä vaalipaneeleissa tuskien selventää kuvaa.
Mutta onhan siellä muitakin, nyt, onneksi.

Peruskysymyksiin on ikään kuin lyöty jonkinlaisiin institutionaalisiin sopimuksiin perustuvia vastauksia, ja näitä on tarjottu, ja yhtä tarjotaan nuorille vakvalla naamalla nieltäviksi.
Sen minkä he ovat tehneet uskonnolle (kats), he tekevät myös politiikalle.
Keskustelin tuossa sattumalta erään ay-pomon kanssa, ja tuli vasemmistonuorten ehdokas, joka hänen mukaansa "sekopää". Äijä kuumeni, vähän päissään, ja kohta ay-mies ilmoitti että minä ja olen sekopää.
En pyytänyt avaamaan termiä, mutta ilmeisesti kyseenalaistajaa, urautuneiden puolue- ja ym. raja-aitojen kaatajaa, se meinaa.
Tutkimuksen mukaan sosiaaliseen mediaan olisi menoa. Yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua halutaan sinne, missä sitä voi suoraan myös kommentoida - kaksisuuntaisesti.
Ei uskoisi että tuohonkin toteamaan tarvitaan tutkimustietoa.
Keskustelu tuntuu monista mieltä kääntävältä, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla alkanut.
v. 1969 Björn Wahlroos sekä Leif Salmén olivat Helsingissä Esplanadin puistossa. Kuva: Caj Bremer.
Alla: nuorison poliittista osallistumista tutkinut Kari Paakkunainen puhumassa nuorille (v. 2005).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar