Pääomatulojen (lievä) tasavero aiheuttaa sen, että suomalaisessa verojärjestelmässä verotus ei tulohuipulla ole enää progressiivista, havainnollistaa tilastokeskuksen datasta väännetty ristiintaulukointi: keskimääräinen veroaste keskimääräisistä bruttotuloista.Verotuksen tulontasaustavoitteet ovat vakavasti hämärtyneet, ja pääasiassa kannustavat verosuunnitteluun ylisuurien johtajakorvauksien maksamisessa.
Johtajat eivät ole palkansaajia, heidän johtajasopimuksensa eivät useinkaan ole varannollisia järjestäytyneen työelämän työehtosopimusten piirissä tehtävien työsopimusten kanssa.
Mutta on turha puhua perheyhtiöiden taseiden vakauttamisesta (kuten M. Vanhanen, E. Lehti to A-talkissa) jos pääomatuloveron alentamisessa syntyvä (liikkuma)vara käytetään lähinnä pesän tyhjennystä muistuttaviin, tosiasiallisesti ansiottomiin tulosiirtoihin johtajanpuolen liiviin.
Asiallisesti ottaen: oikeasti kenenkään työpanos yritysjohdossa ei voi olla arvoltaan 100-200-kertainen verrattuna samassa firmassa liukuhihnalla työskentelevän palkkatasoon: ei ole näyttöä, että mitään yritys-pääomatuloverotusta keventämällä syntyvää varaa olisi käytetty "työllistämiseen".
Jos taas johtaja todella on se, joka kaupoillaan & suhteillaan ym. tekee keskisuuren yritystoiminnan mahdolliseksi, se on parempi osoittaa laskemallisesti (firman suorittavalle osalle) esimerkiksi bonuspohjaisella extrakorvauksella.
Senkin voi bonustaa, jos johtaja toimii välillisesti aivaihenilönä yritystoiminnan tulovirran muodostuksessa. Yleensä se vastuunkanja on kuitenkin keskijohto, kaikkein kovimmassa veronmaksuluokassa.
Graffasiteeraus: Yle Mot.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar