Tieni on aivan looginen matka, se ei ole vain virtuaalileijonan karjahtelua.Olenhan kulkenut läpi nuo kaikki ihmisen henkisyyden sekularisaation tasot; ne analysoiden ja punniten, köykäisiksi havainnut: isänmaa ”on kaunis valhe”, kuten päälle parikymppisenä spreijasin Koskelan Jussin kanssa kotikaupunkini tiiliseinään – teatteritalon vastapäätä. Asiasta käytiin yleisönosastokeskustelu. Kiihkonationalismi jos kohta myös separatismi näennäisesti pelikuvana ovat minän itsetietoisuutta vastaan muurin lailla toimiva voima. Milgramin kokeen kauraa.
Uskonto, se (liperipappi) joka Vanha testamentti kourassa siunaa edellisen kantamat aseet .. ei siitä tällä erää enemmän. Sen repi jo muinoin alkuosiin Albert Einsteinin radikaalin pasifismin julistus.
Koti - koti on vanhoista arvoista kestävin. Ydinperhe, joka nojaa uskontoon ja isänmaahan, on ollut toimiva konsepti näihin aikoihin saakka. Hippiajan kollektiiviperheet, kokeilut (kuten kaikista epäonnistumisista sanotaan), eivät juuri antaneet aihetta muuttaa perhekäsitystä. Mutta ei kollektiiviajatus paha ole. Jos se on ihmiskasvoinen ja vastuullinen, sosiaalinen perusta, se voi olla vahva ja peri-itsekkyydestä vapauttava.
Nyt puolestaan törmäämme poliittiseen paineeseen sallia muunlaisia malleja: yksinäisen keinohedelmöitys, samaa sukupuolta olevat vanhemmat, ja heidän adoptio-oikeutensa – kaikki tulevat ymmärrettävästä arvokonservatiivisesta vastustuksesta huolimatta, siitä piittaamatta.
Esimerkiksi yksinelävän ihmisen oikeus hankkia lapsi, keinohedelmöityksellä, se on hänen elämänsä tärkein päätös. Mistä luvinkaan soopaa jostain ”onnettomista kääröistä”, että keinohedelmöityslaki vain lisää onnettomia kääröjä? Sehän on ihmisen tietoinen, onnettomuutta vähentävä, rakkaudentunteen vapauttava ratkaisu.
Mistä onnettomista kääröistä kristillisdemokraatit puhuvat, ydinperheen nukkekodin kaksinaismoraalisuudesta osattomaksi jäävistä, vai?
Jeps, sitten lauantaisiivoukseen.
(Miksi juuri lauantaina siivotaan?)
Piirroskuva: Kari Suomalainen
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar