
Mielestäni selvimmin tämä käy ilmi Buddhan opissa, koska se on havainnollinen, ja perustuu empiiriseen universaalien elämän lainalaisuuksien testaukseen. On muitakin samaa päämäärää palvelevia eettis-moraalisia järjestelmiä, rakkautta ylistäviä, korukielisempiäkin kuin Buddha, mutta mielestäni metodiikaltaan ne eivät ole yhtä täsmällisiä ja havainnollisia – elämässä toimivia kausaalisuuksia todentavia. Myös Jan van Rijckenborghin pyrki osoittamaan samoin, konkreettisesti, maailman kahdentumisen duaalisen perustan.
Erittäin hyvä, että tästä puhutaan nyt. Nimittäin, paitsi psykoottinen oireilu, mitä erilaisimmilla menetelmillä viritetty ihmisen aistitodellisuuden laajennus, onko kyseessä nk. reiki tai kannabis sillä ei ole merkitystä; tämä käy yhtä kaikki yleisemmäksi, ja kynnys rinnakkaisen todellisuusulottuvuuden havaitsemiseen alenee, ja on jo nyt alentunut.
Ihmiselle ei ole mitään hyötyä visuaalisista kyvyistään, vain haittaa, jos häneltä puuttuu sisäiset kognitiiviset ja intuitiiviset kyvyt, jotka ilmenevät paljon ennen visuaalista verhon taakse kurkistelua. Ilman korkean ihanteen tietä, jossa minuus jakautuu tämän maailman kielellä psykoottisiksi diagnosoiduin oirein, prosessin mukaan, jossa uusi syntyvä ydin syrjäyttää vanhan egon ja saattaa sen kuolemaan, ei suinkaan löydy todellista vapautta.
Vapautumiseen tarvittava voima, tuo suuren muutoksen mahdollistava sanomaton syy, tulee läsnä kun lähtijä on etsintänsä tehnyt; yksilö on valmis luopumaan itsestään, ja on valmis korkeaan päämäärään sitoutumiseen.
Itse tunnistin minuuden kaksijakoisuuden musiikin kautta hyvin varhain; kuin teos Pawn Hearts by Van der Graaf Generator v. 1971 olisi tunnistettavasti kuvannut sisäisyyden kamppailujani: It is hailed as one of the masterpieces of progressive rock by many fans of the genre, Wikipedia, eli majakanvartijan myrskyt ja tyven hukkumakuolo ovat arkkityyppiä, tunnistettavissa siellä missä minän perusluontoinen muutosprosessi on käynnistynyt.
Kuva: Auennut ikkuna, Edshults Säteri Ruotsi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar