Eläkkeelle jäävä arkkipiispa Jukka Paarma pohti lähtösaarnassaan kristinuskon ja kristittyjen puolustamista. Arkkipiispan mielestä kirkon ei tule olla hyökkääjä eikä syyttäjä, vaan kirkon tehtävä on puolustaa. Ynnä muuta.Puolustaa ketä ja mitä, tarkkaan ottaen?
Taas. Epäanalyyttisyyden mestarit asialla, melkein yhä falskia kuin kaikki muukin puhe saarnastuoleista.
Estoton kristittyjen, lahkojen ja sekulaarin laitoskirkon samaistaminen - siis vaikka he (kirkot ja sen kanssa samanhenkiset lahkot) tosi asiassa pyyhkivät persettään Jeesuksen opetuksilla, niillä pienillä vuorisaarnan käskyillä, jotka ovat eettisessä korkeudessaan (lähes) Buddhan avanneen kilvoitustien veroinen kooste.
Sen sijaan kirkko on vääristellyt omat dogminsa, ne (lähinnä Paavalilta napatut) okkultit säkeet. Nämä fundamentalistisesti väärin ymmärretyt julmat, kärsimystä, ja helvetin/kuolemanpelkoa läpi vuosisatojen lietsoneet hirveydet elävät vieläkin kaiken sekularisaation keskellä.
Ne väkivallan välineet tulee voida tuomita, ja niiden käyttöön perustuvaa järjen vastaista henkistä väkivaltaa tulee voida arvostella niin kauan, että jotakin tapahtuu.
Joka päivä.
Paarmahan viittaa tosi asiassa väkivaltaan, joka ei ole jäänyt "vain" henkiseksi, vaan papit myös lutikkakirkossa ovat raiskanneet lapsia osana pyhää sakramenttiaan - ja nyt kiemurrellaan kuin mato koukussa, papit ovat kai ripittäytyneet.
Omantunnon rikollinen puhdistaminen yleensä johtaa vain teon jatkamiseen, kun syyllisyys siitä välillä kuitataan. Kyllä tämän pitäisi olla tuttua; Martti Luther oli joutua roviolle, koska osoitti katolisen kirkon ripin toimivan tuohon tapaan.
Aivan, ymmärrän yskän, että tulee niin kuin pitää maali puhtaana.
Jos Paarma oli selvännäkevä, hänkin voisi paneutua psyykkisesti romahtaneiden, psykoosissaan absurdeista syyllisyyksistä ja kadotuksenpeloista kärsien ihmisten sielunhistoriaan, ja lopettaa horinan mistään puhtaasta maalista.
Sellaista ei ole ollut sitten vuoden 325 Nikeassa, Bitynian pääkaupungissa nykyisen Turkin alueella pidetyn kirkolliskokouksen.
Tämä oli historiallisesti ensimmäinen niitti kieltää järjen käyttö, vapaa ajattelu "ja saavuttaa yksimielisyys kaikkia kristittyjä edustavassa kirkossa."
Tästä alkaen on vainottu niitä, jotka asettuvat kirkkoa ja sen demonisia uskontunnustuksia vastaan.
Maalivahdin vaihtaminen auttaa jos repeää oikein kunnolla, ja toivoa vain sopii, että ensin todella mennään syvimmän mukaan, niin että siellä takana nämä valmentajatkin paljastavat tyhjänpuhujaluontonsa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar