
Surun ja syyllisyyden taakka, joka on muiden juhlien ristinä, ei vie kuten Jacob Böhme sanoi, ketään eteenpäin henkisellä tiellään - vapautumisen polulla - eli ei juuri edistä inhimillistymiskehitystä. Tämä ei tarkoita etteikö oppi näin olisi alussa toiminutkin.
Ibsen näki varhaisessa 400-luvun ikarnaatiossaan kirkon vajoamisen taantumuksellisuuden, henkisen riiston ja väärinkäytön suohon, ihmiskehitystä voimiensa mukaan sumentavaksi mitättömyydeksi.
Näin Rudolf Steiner kuvasi monumentaalisissa karmaesitelmissään. Hänen perustamansa henkinen liike tosin on altis samalle sekularisaatiolle, mikä oli itselleni valtava järkytys nuoruudessani.
Kirkko ja kaikki kvasiesoteeriset liikkeet tuhoavat itsensä. Nykyiset kohut ovat vasta pientä muutoksen esimakua.
1 kommentar:
Tuo olla Bo Diddley eikä Ibsen.
Skicka en kommentar