jahah, tätä jo odotin, kun zombilaitoksista kirkko jo pääsi valokeilaan, tarkimmin varjeltujen mysteerioidensa kansa.Kehitysvammaliito laskee, että vakavan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuu jopa viisi prosenttia kehitysvammaisista: so. joka kahdeskymmenes kehitysvammainen joutuu kokemaan raiskauksen tai jotakin siihen verrattavaa.
Onko tämä luku yhä näin korkea?
Jos on, se ei ole mahdollista ilman että kehitysvammaisten lähiympäristössä ei tiedettäisi asiasta, tai Kehitysvammaliitossa. Mitä Liitto itse on tehnyt nämä vuodet? Vaikka Suomessa toimivissa työ- ja hoitolaitoksissa seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut systemaattista, sinne on hakeutunut, kuten pedofiliassa yleensä, mieleltään vinksahtaneita aikuisia. Myös vammaisten avohoidossa, kuten tuokin tutkimus osoittaa, asia ei ole uusi: hyväksikäyttäjä on tavallisimmin uhrille ennestään tuttu.
Lisäksi tulevat seksitarpeineen erilaiset, esimerkiksi linnanvenkula-taustaiset freelancerit:
`Hyväksikäyttäjä on useimmiten kehitysvammaisen ystäväksi liimautunut vammaton aikuinen´,sanoo Liitto.
Vakavaa asiaa.
Perustyyppinä tekijähän ei ole sosiaalisesti lahjaton, vetäytyvä tai eristäytyvä, päinvastoin, mahtaileva, jopa karismaattinen, ja voi näin jatkaa tekoaan jopa vuosikymmeniä.
Psykoottisen ihmisen, jonka libido on kieroutunut, ja tajunta jakautunut (vallan jäädessä minälle, jonka tulisi päinvastoin vähetä) vaikutuspiirin atmöksessä minätunnoltaan heikommat tavallaan sokeutuvat hyväksymään toiminnan, josta he tietävät tavalla tai toisella.
Petojen psykoottinen mielentilansa on perua edellisten, usein kaukaisten elämien suuntautumisesta magiaan. Siksi myös hyväksikäyttö voi olla - ja usein onkin - jotenkin kultillista toimintaa, seksuaalimagiaa, ja uskonnon kanssa sekoilua.
Epäilen että kirkoissa ja hoitolaitoksissa toimii yhä tänä päivänä pedofiileja, paikoilla, joissa heidän rikollinen toimintansa voi jatkua. Mediajulkisuus ei ole sellainen tekijä, että se voisi heitä pahoin säikyttää, mutta pedon vaikenevaa lähipiiriä se voi kaivella taas eri tavalla, ja tämä on mahdollisuus päästä käsiksi rikoksiin. Ripillä taas ei puhu tekijä, totta, vaan ehkä uhri, ja vielä useammin jos paine nousee, rikoksista tietävä, tähän asti vaiennut taho.
Kehitysvammaisia itseään ei ole uskottu, esimerkiksi tapauksessa jonka itse tunnen, olen siinä silminnäkijä, ja ilmoittauduin vammaisten puheiden takuumieheksi.
Kukaan ei tiedä mitään, vaikka kehitysvammaisten tukiliiton seksitutkijan Pia Henttosen mukaan pahimmissa tapauksissa kehitysvammaisia on pakotettu prostituutioon vasten tahtoaan.
En tiedä, milloin Kehitysvammaliito palkkasi seksologin, mutta sen olisi pitänyt tapahtua jo 1960-luvun mullistusten yhteydessä. Ehkä nyt taas sellainen aika, että toteemit kaatuvat ja tabut niiden alta tulevat esiin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar