Seurasin hieman Ronnie James Dion elämästä ja keskikertaisen uran vaikutuksesta käytyä keskustelua. Näistä oikein tiedä, kuuntelen pitkiä aikajaksoja klassista musiikkia, ja joskus se tuntuu vain että jään sille tielleni, ainakin nämä rockörkit tuntuvat hyvin kaukaisilta.Dion ääni on ollut joskus 1970-luvun alkupuolella poikkeuksellisen vahva.
Ja Diosta on nyt ollut yllättävän paljon asiaa, monille merkinnyt paljon. Muistan, että hän lauloi mm. Rainbow-platalla Long Live Rock 'n' Roll, 1978, ei mielestäni mitään ihmeellistä, mutta siis nousi esiin Elf:n laulajana.
Hänhän korvasi Sabbathissa Ozzy Osbournen, joka twitteröi asiasta, mutta jo Liken Minä, Ozzy, otti periaatekannan:
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa seuraajastani, sillä Rainbow'ssa aiemmin laulanut Ronnie James Dio on hieno vokalisti. Hän ei kuitenkaan ole minä enkä minä hän. Siksi olisin toivonut, että jätkät olisivat kutsuneet bändiä vaikka Black Sabbath II:ksi. Ei siinä sen kummempaa.Tämä on kohtuullinen vaatimus - ja yleistettävissä, sillä maailmaa näköjään kiertää monta eri versiota vanhoista bändeistä: Barcley James Harvest, King Crimson, Floyd, Heep .. ym. , voimansa menettäneinä leipääntyneinä, mutta joskus myös henkisesti harhautuneina, esim. Page, Fripp.
Jos siis jotain aitoa metafyysistä ätmöstä on alkujaan ollutkin, näissä tapaukissa yleensä yhteinen nimittäjä ovat hallusogeeniset huumeet, meska ja koka, kama, jonka kanssa yksilön koko henkisen alkukuvan mojo on otettu förstkottina.
Yllättävän lyhyitä merkityksellisen luovan vaiheen jaksot ovat sitten olleetkin.
Otan toisen esimerkin Jethro Tull - jonka johtaja ja luovavoima, lähinnä filosofiaa vetänyt Ian Anderson oli pedantti, ja ajoin suorastaan hysteerisen tarkka, ettei roinaa vedetty, eikä kai paljon alkoholiakaan.
Bändin This Was -albumista, v. 1968, alkanut täyspanoin luovajakso ulottui ainakin albumiin Stormwatch, 1979. Tusina albumia.
Strawbs pystyi melkein samaan tasonsa säilyttäen. Ja taas suht' luomupohjalta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar