Buddhan oli vaikea irrottaa katsettaan heistä, joita hän rakasti eniten maailmassa. Gautama Buddha eli aikana, jolloin Intian papit ja erakot opettivat jälleensyntymistä, mutta vanhan taustauskonnon sekularisaation seurauksena kukaan ei enää tiennyt, miten ihminen voisi irrottautua jälleensyntymien ikuisesta kiertokulusta.Tiedeuskon kvasihenkiseksi osaksi naitettu zen-meditaatio on nyt hieman samankaltaisessa tilassa. Läntisen zenin harjoittajat eivät tunne dharman sfääriä, koska materialistisella tiedeuskolla ei ole siitä todisteita; he menevät pidemmälle - kaukoidän zenmestaritkaan eivät tosi asiassa itse usko jälleensyntymän mysteerion olevan totta, vaikka sellaisia asioita opettavat.
Näin buddhalaisuus menettää mielekkyytensä, perustansa, jos se viipaloidaan vain haluttuihin ja materialismin kanssa toimeentuleviin, mieluisiin asioihin ja kausaalisuuksiin, sutriin ja meditaatiotekniikkoihin.
Sekularisaatiossa kokemuspinta muuttuu, buddhaluonto lakkaa toimimasta, ja puhdistamasta yksilöä, joka aloitti pyrkijänä; hän vajoaa takaisin dialektisen maailman syövereihin.
Ihminen ei voita tanhaa, elämisen tahtoa, ja jää tähän epätyydyttävyyden tilaan, maailmaan, joka nykymuotoisena tuskin voisi olla suuremmin ristiriidassa tietoisuuden täydellisen vapautumisen kanssa. Siksi se toimiikin, totaalinen mielekkyyden vajaus pakottaa etsimään mielen johtolankoja.Ja tähän päätyy myös kieltämällä seuraavan elämän mahdollisuuden mielettömänä - näin mielen vakaumuksen voimasta tuleva elämä epäjärjestyy mielettömyydeksi, joka omalla painollaan ohjaa ihmistä eksistenssin mielekkyyden ja elämänkulun perustan etsintään.
Syvältä perustuksistaan maailman meno vain on niin sairas, mielestäni, niin perusteellisen vinossa suhteessa vapautumisen polkuun, että orientaation, myötätunnon on ensin kehityttävä sen mielettömyyden koko olemuksellisuuden tiedostamiseen.
Yksi kuudesta paramitasta on täydellinen viisaus - ei suinkaan ole mitään sanahelinää: kyse on tavallisesti korkeintaan oraalle jäävistä inhimillisen älyn ja järjen korkeimpien ominaisuuksien aktivoitumisesta: välitön oivallus tavoittaa täysin relativistisen todellisuusvirran.
Polku on jos pyrkijän valo palaa kuin automaattinen, dharma, joka avaa kulkijan ymmärrystä askel askeleelta.
Tulee toinen tilaisuus, koska se on maailman lakia, ja kadotusta ei ole.
Detalje Alphonse Maria Muchalta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar