Tämä palkitseminen ei tiettävästi ole koskaan epäonnistunut, ja se on filmialan laadukkain tunnutus, mitä voi saada.
Tällä Weerasethakulin kuvaamalla alueella länsimainen materialismi on kuin kala kuivalla maalla.
Kaukoitä on toista maata, kuten olen sanonut. Ihmisen todellinen henkinen olemus, jossa on hän elää suurimman olan elonaallostaan, elämien välillä, tulee myös länsimaisen ymmärryksen osaksi vaikeuksien, vuosisatojen kautta.
Ei siitä aineeseen laskeutumisesta vielä niin kauan ole, mutta pimeimmän materialismin vaihe on jo ohitettu, ja tästä eteenpäin lisääntyy valo ihmisymmärryksessä - kaikilla - jotka tahtovat löytää inhimillistymisen kautta vapautumisentien.
Suurin muuntaja on taide, ja niistä suurin on synkronistinen taidemuoto, elokuva, monialaisesti vaikuttava tietoisuuden muovaaja.
Eivät mitkään kirkot tai kirkolliskokoukset tai niiden valat- aja uskontunnustukset - vaikka niiden myrkyllistä voimaa toki vähätelläänkin - voi estää tietoisuuden syvemmän olemuksen, ja koko maailman järjestykseen liittyvän dynamiikan oivaltamista.
Rudolf Steiner puhui totuusvoimasta, jota ei voita mikään mahti maailmassa. Se raivaa oman tiensä läpi kulttuurin, kun aika kypsä. Unhon yö - tuo kuin kollektiivinen dukha, joka oli välttämätön kirkkaan minätietoisuuden kehitykselle, alkaa nyt kuitenkin väistyä.
Apichatpong itte tuumii:
I think Boonmee will be the last film I can do like this. I think it's good because it really summarises everything. The memories of the old movies ... it's time to move on to the other movies.ThaiFilmjournal wrote that the filmproject is inspired by a book written by a Buddhist monk in Apichatpong's hometown of Khon Kaen, which told of a man who believed in reincarnation and could remember his past lives. The concepts of memories are interwoven in the experiences of the northeastern Thailand village of Nabua, Nakhon Phanom, which was the scene of a deadly anti-communist crackdown by the Thai army in 1965 and is still commemorated in the village today.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar