Jo William S. Burroughs'in romaani Naked Lunch, 1959, suom, Alaston lounas, 1971, kuvaili perus-marihuanan polttajan sangen terävänäköisesti ja tarkasti: sen puuhastelevan maailman joka kääntyy sisäänpäin.Eipä ole asiaa mitä kunnon itseriittoinen marinvetäjä ei tekisi omalla persoonallisilla tavallaan - teen keitosta pyöränrenkaan ilman pumppuamiseen.
Roinan kiskojat vihaavat pilvenpolttajia, varsinkin just kukan. Kunnon pagia taas muistan nistien hyvinkin vetäneen, sellaisia 1½;n G:n paukkuja.
Burroughs muuten kävi retkillään Ruotsissa saakka. Mutta ei ollut tyytyväinen menoon, jossa ei ollut iltapäiväviihdykkeitä juuri mitään; elokuvia, alamaailman biljardi- ja nyrkkeilysaleja + sen sellaista. Pakeni.
Ja oli vielä maininta, jos oikein muistan, ruåttalainen marihuanan polttaja se vasta oli itseään täynnä.
Roosa Murto, jokin köyhän miehien Virpi Salmi yrittää kai olla, korjaa härmässä vallalla ollutta kuvaa tuon Naked Lunchin näköiseksi:
Kun useasti käyttäjät mielletään syrjäytyneiksi, liki lukutaidottomiksi luusereiksi, täälläpäin monet ovat aikamoisia elostelijoita, jotka hifistelevät eri lajikkeita ja laatuominaisuuksia innokkaammin kuin Applen uutuuksia.Jokaisen käsityksen perässä ei ehdi, eikä pidä juosta mutta tuossa ko. sivistymättömässä ja perin brutaalissa härmän "useasti mieltämisessä", on varmasti osansa yleisellä terveysvalistuksella, irti huumeista rryyllä sekä poliisilla. Kaikki nämä, kun ovat niin hyvällä asialla, saavat palstatilaa miten paljon haluavat.
Peruskonsepti menee rataa: mietojen ja kovien huumeisen nippu, ja yliampuva pelottelu, ja samalla rivien välissä, jos mahdollista, alkoholin väheksyntää.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar