Puolanjuutalainen Abram Zyskowicz oli selvinnyt Berliinin lähistöllä toimineen Sachsenhausenin keskitysleiristä, kertoo Wikipedia.Oli noin vain selvinnyt pahamaiselta natsien SS:n keskitysleiriltä(?) Melkoinen mies. Vai oliko selviämiseen osuutta sillä, että 29. huhtikuuta vuonna 1945 viimeiset natsivartijat pakenivat Neuvosto-joukkoja, jotka avasivat kuvan portin.
Leirillä henkiin jääneistä runsaasta 3 000 vangista 300 kuoli vielä vapautuksen jälkeen vankeusajan sairauksiin ynnä muuhun aliravitsemuksen ja krooniseen vaivaavaan.
Stalinin määräyksestä NL täytti leirin muutamaksi vuodeksi kiinnisaaduilla natsipuolueen jäsenillä mutta tuhoaminen mm. oheisella laitteella oli tietenkin siirtynyt historiaan.Abramilla oli onnea, hän toipui väliaikaissairaalassa, ja pääsi Ruotsiin.
Abramin poika Ben syntyi Kampissa, Helsingissä 24. toukokuuta 1954.
Isän maailmanhistoriaan kietoutunut henkilöhistoria lienee jotenkin arka asia pojan missiossa. En voi välttyä tuolta ajatukselta, kuunnellessani taas selostuksen Benin ja Amnestyn feissarin kohtaamisesta kadulla stadissa. Valitettavia piirteitä.
Taakka (karma) kulkee niin kauan mukanamme kun neutralisoimme sen olemusta muun muassa todellisella sydämessä tapahtuvalla anteeksiannolla - mutta se ei ole kaikki. Myös mm. kunnioituksen- ja oikeudentunne on monesti mielen vanki, jonka voi vapauttaa.
Ihmisrotuja, joita ei koskisi sama inhimillistymisen pakko, ei ole olemassa.
Post scriptum
Ben Z oli kusi sukassa Puolan kansannousun aikaan, kun oikeasti olisi voinut ääntä korottaa NL:n suuntaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar